lauantai 15. syyskuuta 2012

Markus Nummi: Karkkipäivä (2010)

Kustantaja: Otava.
Sivumäärä: 383.
Oma arvio: 5/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Kansi: Liina Puustinen
Kuva: otava.fi
Silmäilin Nummen Karkkipäivää kirjakaupassa vajaat pari vuotta sitten, kun vuoden 2010 Finlandia-palkintoehdokkaat oli julkistettu. Nimi ja kansi jäivät jo tuolloin mieleeni, mutta luin kirjan vasta tovi sitten loppukesän lämmössä mökillä Kuusi kovaa kotimaista -haasteen innoittamana. Nummi kirjoittaa niin taidokkaasti raskaasta aiheesta, että aurinkoisesta ilmasta huolimatta iho nousi lukiessa usein kananlihalle.

Karkkipäivä pureutuu aina vain valitettavan ajankohtaiseen aiheeseen: lasten huonovointisuuteen yhteiskunnassamme. Tänäkin syksynä on puitu erästä käsittämättömän surullista tapausta julkisuudessa. Mieleeni tulee aiheeseen liittyen palasia yleisönosastoilla käydyistä keskusteluista. Ensin joku kirjoitti, että jokaiselle lapselle paras hoitaja on oma vanhempi ja huostaanotto on kyseenalainen apukeino. Siihen tuli hyvin pian vastaus, että ihan näin yksioikoinen totuus ei ole, sillä väkivaltaisessa perheessä elävän lapsen tilanne voi parantua huostaanotolla, mutta se on edelleen vain yksi hoitokeino tilanteen parantamiseksi. Tilanteita on niin monenlaisia, että yhtä kaikille sopivaa ratkaisua on mahdoton määritellä.

Selvää lienee se, että silloin kun lapsella on hätä, yhteiskunnan tulee puuttua asiaan. Tärkeintä ja vaikeinta on kuitenkin havaita lapsen hätä ja tunnustaa se. Totuus voi olla piilossa kulissien takana, eikä lapsi välttämättä itse enää edes tiedä, että voisi pyytää apua. Tämä on asian laita myös Karkkipäivässä. Tarinan myötä aloin ymmärtää sosiaalityöntekijöiden taakkaa ja vastuuta. Arki on huolta, raskaita päätöksiä, raportteja ja ilmoituksia. Jos ei huomaa tiettyjä merkkejä ajoissa, seuraukset voivat olla kammottavat. Toisaalta väärin uhkaavaksi päätelty tilanne voi loukata aivan "tavallisen" perheen kunniaa. 

Karkkipäivässä kirjailija Ari joutuu tahtomattaan osalliseksi pienen Tomin elämään. Tomi on neuvokas poika, jonka oma elämä ei ole aivan mallillaan, mutta silti hän käyttää kaiken aikansa ja energiansa toisen lapsen pelastamiseen. Hän kokee olevansa sankari Tok, joka voi auttaa hädässä olevaa prinsessaa.

Sessa prinsessa. Vielki oot vanki. Miks oot?
Ootas vaan. Konstit on Tokil. Monet on.
Vaik tulis kaikki pahat. Koopranoitsu. Mutanttipaska. Koko örkkijengi.
Mä sanon Mira-Mira-bella. Ja fiu.
Kuud pai.

Surullisinta on, että pieni lapsi joutuu kokemaan elämän hyvien ja pahojen taisteluareenana. Lapsen maailmassa todellisuus ja fiktio sekoittuvat, joten aikuisten on vaikea hahmottaa, mikä tilanne on oikeasti. Onko joku hädässä, vai leikitäänkö tässä jotakin?

Kirjaa lukiessani pohdin toistuvasti kohtuullisuutta: sitä vaaditaan jatkuvasti lapsilta, mutta entäs aikuiset? Tilanhallintasuunnittelija Paula saa kenties kauppojen hyllyt vaadittuun järjestykseen, mutta oma elämä ei ole enää lainkaan hallinnassa. Työ vie kaiken ajan, ruoaksi kahmaistaan muutama suklaapatukka, lapsesta huolehtiminen jää taka-alalle...

Henkilöhahmot onnistuvat raivostuttamaan ja ihastuttamaan. Hukassa oleva kirjailija, holtiton äiti, mielikuvituksekas pikkupoika ja stressaantunut sosiaalityöntekijä tuovat tapahtumiin jokainen oman näkökulmansa. 

Haltioiduin ja järkytyin Karkkipäivän lauseista, henkilöistä ja juonesta niin, että kirjan ahmimisesta oli kohtuus kaukana. Siitä seurasi ähky. Karkkipäivä on nopealukuinen, mutta tarinasta on kepeys kaukana. Luettua piti sulatella melkeinpä kuukausi ennen kuin pystyin kirjoittamaan kirjasta. 

Oivaltavia kirjoituksia Karkkipäivästä löytyy monia, kannattaa kurkata ainakin JenninValkoisen Kirahvin, Linnean ja Zephyrin.

12 kommenttia:

  1. Harmittaa, että tämä jäi minulta aikoinaan lukematta, kun muistaakseni kaikki muut ehdokkaat ehdin lukemaan, mutta tämä jäi. Ja tätä on vielä kehuttu kaikkein parhaimmaksi:( Toivo elää edelleen, että tähän joku päivä tartun, mutta saas nähdä! Olen jotenkin huono kotimaiseen kirjallisuuteen tarttumaan - tosin olen tänä vuonna harjoitellut, ja nykyään saattaa välillä käydäkin niin, että haluan lukea oikein palavasti jonkun kotimaisen kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on mennyt lukutottumukset juuri toisinpäin eli olen joutunut harjoittelemaan käännöskirjoihin tarttumista :)

      Poista
  2. Luin tämän silloin, kun tämä ilmestyi, ja liikutuin. Koskettava, kerta kaikkiaan. Ja vielä koskettavampi tosiaan nyt, kun näitä juttuja tosielämästä tupsahtelee ilmoille :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä on varmaan mahdotonta lukea liikuttumatta. Aihe saa myös pihisemään suuttumuksesta, sillä pienen ihmisen hätä on niin lohdutonta ja riipaisevaa.

      Poista
  3. Pidin kovasti Nummen kirjasta Kadonnut Pariisi. Se oli kuitenkin komiikkaa, ei mitään näin vakavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä! Täytyykin pistää lukuvihje korvan taakse. Olen kuullut paljon hyvää myös Nummen kirjasta Kiinalainen puutarha.

      Poista
  4. Tämä on tosiaan sulattelua vaativa kirja, joka jää pitkäksi aikaa kummittelemaan. Minä näin vastaavan äitityypin eräänä päivänä raitiovaunussa enkä yhtään tiennyt, miten olisin tilanteeseen puuttunut. Hieno kirja, josta nyt on tehty näytelmäkin. Se sai kuitenkin niin hontelot kritiikit, että taidan jättää sen suosiolla väliin.

    Hieno, koskettava ja paljon kysymyksiä herättelevä kirja! Yksi helmistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nummi ampaisi heti lempikirjailjoitteni kärkijoukkoihin tällä kirjalla! Olen suositellut tätä monille ja kuullut vain ylistäviä kommentteja. Nappikirja :)

      Poista
  5. Tämä on niin hieno kirja, että! Luin joskus kevättalvella tänä vuonna ja olin niin vaikuttunut, etten sitten lopulta edes pystynyt/halunnut kirjoittaa tästä blogiini. Kaikki on kirjassa kohdillaan, ja etenkin sen vaikutus lukijaan (Mitä voisin itse tehdä, etteivät tällaiset lapset livahtaisi silmieni ohi?) on suuri. Pääsen marraskuussa katsomaan teatteriversion, siitä yritän sitten kirjoittaakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikuisen vastuu tuntuu joskus liian suurelta, kun oikein miettii. Mutta eihän sitä kukaan voi kuin tehdä parhaansa.

      Mielenkiintoista lukea sitten näkemyksesi teatterisovituksesta!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...