sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Peter Høeg: Lumen taju (1992)

Alkuteos: Frøken Smillas fornemmelse for sne.
Suomentaja: Pirkko Talvio-Jaatinen (1993).
Kustantaja: Tammi.
Sivumäärä: 487.
Oma arvio: 4½/5.
Mistä minulle: ostin käytettynä.

Kansi: Ulla Vuorinen.
Lumen taju nostetaan monesti Peter Høegin parhaaksi kirjaksi. Aiemmin olen lukenut häneltä Rajatapaukset ja Susanin vaikutuksen, jotka molemmat tekivät vaikutuksen. Odotukseni olivat siis erityisen korkealla, kun aloin lukea Lumen tajua.

Kirjan tapahtumat käynnistyvät siitä, kun talvisessa Kööpenhaminassa sattuu onnettomuus: 6-vuotias Esajas putoaa yöllä katolta ja kuolee. Tapaus ihmetyttää pojan kanssa ystävystynyttä naapurin naista, grönlantilaissyntyistä Smilla Jaspersenia: oliko tapaus todella onnettomuus? Vai oliko joku pojan kanssa lumisella katolla? Smillan selvitystyöstä kehkeytyy vaiheikas jännitysnäytelmä, joka vie naisen aina Grönlannin hyisille jäätiköille saakka.

Lumen tajussa käytetään paljon merenkulkuun liittyvää sanastoa, joten lukiessa pääsin oppimaan uutta. En esimerkiksi ollut aiemmin tiennyt, että laivan takaosaa kutsutaan ahteriksi. Kielikorvaani hieman särähtää, että moottorien voimalla liikkuvan laivan yhteydessä käytetään verbiä 'purjehtia'. Tarkistin asian vielä sanakirjasta — tämä todella on vakiintunut ilmaisu.

Luin kirjaa tammipakkasten paukkuessa nurkissa, mikä olikin kirjalle loistava lukuajankohta, sillä kirjassa pohditaan lumen, jään ja pakkasen olemusta. Nyt 37-vuotias Smilla on viettänyt lapsuutensa Grönlannissa, joten erilaisten lumi- ja jäätyyppien ominaisuuden ja käyttäytyminen ovat hänellä veressä. Grönlannin-vuodet ovat vaikuttaneet vahvasti myös hänen maailmankuvaansa:
Lapsuus Grönlannissa on iäksi turmellut suhteeni hyvinvointiin. Näen kyllä, että hyvinvointia on. Mutta minusta ei ole tavoittelemaan eikä todella arvostamaan sitä. Eikä näkemään sitä päämääränä.
Smilla on kiehtova persoona, juuri sopivan roisoinen seikkailuromaanin päähenkilö. Hän on kipakka ja peloton, jopa uhkarohkea. Smilla seuraa sydämensä ääntä, minkä lisäksi häntä ohjaa vahva moraalinen tunto.

Smilla on mielenkiintoisesti Tanskan ja Grönlannin välissä, hän ymmärtää molempia kulttuureita ja kieliä. Lumen taju ottaa kantaa Grönlannin asemaan:
Mikä tahansa alkuperäiskansa vaikuttaa eurooppalaisen luonnontieteen määrittämällä numeerisella asteikolla mitaten ylempien apinoiden kulttuurilta.
       Numeerisissa arvioinneissa ei ole mieltä. Yrityksestä verrata kahta kulttuuria keskenään ja päätellä, kumpi on kehittyneempi, ei voi tulla muuta kuin taas yksi tuhruinen projektio läntisen kulttuurin vihasta omia varjojaan kohtaan.  
Grönlanti on Tanskalle kuuluva itsehallintoalue, josta huomasin tietäväni kovin vähän. Jäätikköinen saari alkoi kiinnostaa kirjan myötä enemmän, joten odotan jo pääseväni Kim Leinen Ikuisuusvuonon profeettojen pariin: kirja on toisen lukupiirini helmikuun kirja, ja siinäkin liikutaan Grönlannissa.

Lumen taju on ajatuksia herättävä kirja, jonka juoni vetää ja jonka henkilöt ovat monipuolisia. Ihana Høeg ei siis taaskaan pettänyt! Yritän mahduttaa lukemistooni tänä vuonna vielä lisää hänen kirjojaan. En tehnyt varsinaisia uudenvuodenlupauksia, mutta ajattelin pitää pääni kylmänä uutuuskirjojen kanssa, niin että aikaa jäisi myös lempikirjailijoiden teoksille ja klassikoille.

6 kommenttia:

  1. Minulla oli todellisia vaikeuksia Rajatapauksia kanssa. En päässyt tarinaan mukaan. Kazuo Ishiguron Ole luonani aina tuli jotenkin niin läpi, niin täydellisenä. Eihän nämä ole samanlaisia, mutta jotain pientä. Koin Høegin kertoman enemmän raportiksi, tapauskertomukseksi.

    Lumen taju on hieno, todella mahtava kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rajatapaukset oli minulle mieleenpainuva lukukokemus ja ensimmäinen kosketukseni kirjailijaan. En ole lukenut Ishiguroa, mutta nyt alkoi kiinnostaa mainitsemasi kirja!

      Poista
  2. En ole lukenut muita Høegin kirjoja kuin tämän, mutta Lumen taju on aivan loistava teos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja tuntuu tehneen vaikutuksen moniin! Voin lämpimästi suositella Susanin vaikutusta Lumen tajusta pitäneille: siinäkin on vetävä jännitysjuoni ja omaperäinen naispäähenkilö, jonka maailmankuva värittää kerrontaa.

      Poista
  3. Minulle Lumen taju oli pettymys, odotin siltä liikaa. Mutta jotakin sen hienosta tunnelmasta on jäänyt takaraivoon kytemään, eli teos oli kyllä hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korkeat odotukset pilaavat joskus lukukokemuksia, se on tylsää. Se oli vaarana minullakin tämän kirjan kohdalla, mutta ilokseni niin ei käynytkään.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...