keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Jonas Hassen Khemiri: Kaikki se mitä en muista (2015)

Alkuteos: Allt jag inte minns.
Suomentaja: Tarja Lipponen (2016).
Kustantaja: Johnny Kniga.
Sivumäärä: 292.
Oma arvio: 3½/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.


Jonas Hassen Khemirin vastikään suomennettu teos Kaikki se mitä en muista sai Ruotsin merkittävimmän kirjallisuuspalkinnon, August-palkinnon, loppuvuodesta 2015. Kirja on mysteeriromaani, jossa mielenkiintoisen näkökulmatekniikan avulla valotetaan erään katoamisen mysteeriä ja siinä samalla aikamme ilmiöitä.

Samuel-niminen nuori mies on kuollut, ja kirjassa setvitään kuolemaa edeltäneitä tapahtumia.
Ääneen pääsee useita henkilöitä, joita puhuttaa nimettömäksi jäävä kirjailija. Muistikuvista kootaan Samuelin tarinaa kuin tilkkutäkkiä. Palasista kootussa tarinassa mielenkiintoisinta on, miten erilaisista kuvauksista Samuelin henkilökuva lopulta rakentuu.

Samuelin äiti on ruotsalainen ja isä afrikkalainen, ja monet muutkin kirjan henkilöt ovat maahanmuuttajataustaisia. Tapahtumat sijoittuvat Ruotsiin, mutta yhtä lailla kirjassa voitaisiin kuvata suomalaista yhteiskuntaa. Viimeaikaiset uutiset nousevat mieleen, kun Samuel majoittaa siirtolaisperheitä isoäidin tyhjentyneeseen kotiin.

Luin Samuelin tarinaa kuin jännityskertomusta, sillä kuoleman mysteeri nousee kirjassa keskeiseksi. Mysteerin lisäksi kirjasta tekee mielenkiintoisen se, miten se on kerrottu. Moniäänisyys on Khemirin kirjassa ehkä nopeatempoisinta, mihin olen koskaan törmännyt: näkökulmat vaihtelevat kappaleittain. Rakenne pitää lukijan valppaana.

Luin kirjaa aluksi innoissani, mutta jouduin välillä jättämään sen tauolle ja lukemaan yhden lukupiirikirjan välissä. Niinpä alussa tuntemani imu hieman lässähti loppua kohden. Suosittelenkin lukemaan tätä kirjaa pidemmissä pätkissä kerrallaan. Khemirin omalaatuinen kerronta on niin erilaista, että siihen totuttelu vie aina lukutauon jälkeen aikansa. Siksi lukutapani ei ehkä tehnyt kirjalle oikeutta.

Kirja herätti kiinnostuksen tutustua myös Khemirin aiemmin suomennettuun tuotantoon eli Ajatussulttaaniin tai Montecoreen. Kaikki se mitä en muista on ollut hyvin esillä mediassa ja myös kirjabloggaajat ovat löytäneet kirjan. Siitä ovat kirjoittaneet ainakin Krista, Lumiomenan Katja  ja Leena Lumi.

8 kommenttia:

  1. Suosittelen Ajatussulttaania, hyvä kirja kyseessä :)

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa hyvin hyvin mielenkiintoiselta kirjalta, kiitos esittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen ja erilainen - kannattaa kyllä lukea!

      Poista
  3. Mulla on tämä ihan loppusuoralla, mutta tulin silti lukemaan kirjoituksesi. Uskalsin niin tehdä, koska oma näkemys tästä tuntuu aika vankalta, joten en nyt pelkää vaikutteita.

    Minulla muuten oli niin päin, että innostuin vasta about sivulla 200.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on aina jännää, miten eri tavoin lukijat kokevat kirjat! Täytyykin piipahtaa blogissasi lukemassa mietteitäsi tästä :)

      Poista
  4. Ehdin aloittaa tämän ennen lukumaratonia, mutta luin lopun 50 sivua muiden kirjojen ohessa. Pidän tästä kirjasta ja monikulttuurinen yhteiskunta on kiinnostava aihe. Ruotsin tilanne on kuitenkin tuttu. Kirjan kansi on hieno.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi kiinnittää kyllä huomion! Kirjan aihe on ajankohtainen, joten toivoisin tälle paljon lukijoita. Toisaalta rakenne saattaa karkottaa osan lukijoista.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...