keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Heidi Köngäs: Sandra (2017)

Kuva: Anna Lehtonen.

Kustantaja: Otava.
Sivumäärä: 285.
Oma arvioni: 4½/5.
Mistä minulle: arvostelukappale.

Ensikosketukseni Heidi Köngäksen kirjoihin sain viitisen vuotta sitten, kun luin tuolloin Finlandia-ehdokkaaksi nousseen romaanin Dora, Dora. Köngäs jäi mieleeni vahvana tarinankertojana, joka osaa luoda syvän fiktiivisen maailman todellisten historiallisten tapahtumien ja henkilöiden pohjalta. Niinpä huomioni kiinnittyi Otavan syyskatalogissa esiteltyyn Sandraan, jonka luonnehdittiin kuvaavan sisällissodan seurauksia torppareiden näkökulmasta.

Klaara, Sandra ja Lyyti ovat romaanin kolme keskeistä naista, ja he myös toimivat kertojina. Klaaran tarina liikkuu nykyajassa. Hän on teatterielämän karikot kohdannut näyttelijä, joka löytää sukutalon vintiltä vanhoja almanakkoja vuosilta 1918 ja 1919. Näiden almanakkojen merkinnöistä avautuu edeltävien sukupolvien vaiheet Lepistön torpassa, Ylä-Väärissä. Vihkosiin ovat kirjoittaneet isoäiti Sandra ja Sandran miehen sisko Lyyti.

Sandran lähtökohdat elämään ovat karut: isän kuoltua perheen vanhimmat lapset ovat joutuneet huutolaisina eri taloihin, äiti pienimmän kanssa piiaksi kolmanteen paikkaan. Sandra on aina ollut lauhkea, kun taas hänen kälynsä Lyyti on rohkeampi, tulisempi. Parikymppisenä Lyyti alkaa kulkea vilkassilmäisen isännän kanssa, mitä ei katsota hyvällä. Sandra puolestaan nai Jannen, joka on kovia kokeneelle nuorelle naiselle kunnollinen mies.

Jannen ja Sandran perheeseen syntyy lapsia. Torppareina he joutuvat tekemään paljon työpäiviä talolle, mutta työteliäinä he selviävät kontrahtistaan. Omasta perheestä, pärjäämisestä ja torpasta ollaan ylpeitä. Uomiinsa asettunut elämä on pian vain muisto, kun sisällissota puhkeaa. Janne ja Sandra eivät ole punaisia eivätkä valkoisia, mutta niin vain Janne joutuu puolipakolla punaisten riveihin.

Pelko miehestä rintamalla, omasta jaksamisesta ja lasten tulevaisuudesta ovat raskas taakka kannettavaksi. Sandran on pakko pysytellä vahvana ja hoitaa koti, vaikka hän on voimiensa äärirajoilla. Työpäivät talolla tuntuvat vievän viimeiset mehut. Sota ei ole vain kaukaista jylyä, sillä rintamalinja kulkee pihapiirissä.

Kirjamessuilla kuuntelin Heidi Köngäksen haastattelua ja sain tietää, että kirjan pohjalla on kirjailijan isoäidin tarina, joten siinä on mukana todellisia henkilöitä, paikkoja ja tapahtumia. Kokonaisuus on kuitenkin fiktiota. Köngäs ei ole kuullut asioista suoraan isoäidiltään, koska tämä kuoli kirjailijan ollessa pikkutyttö, vaan hän on selvitellyt asioita myöhemmin. Köngäs mainitsi, että tällainen kirjallisuus voi toimia lukijalle pontimena ottaa selvää omasta taustastaan, omista sukujuuristaan.

Finlandia-finaaliin Köngäs ei tänä vuonna yltänyt, mutta nostin Sandran omaan kuusikkooni, koska
Köngäs kirjoittaa sisällissodan runtelemista henkilöistä koskettavasti ja taidolla. Keskiössä ovat naisten kokemukset ja arki sodan keskellä. Köyhyys, nälkä ja pelko tulevat liki. Sisällissodasta on toki kirjoitettu paljon ja olen useita kirjoja lukenutkin, mutta tämä jää tunnemuistiin vahvana naiskuvauksena. Sandra tarjoaa sivustakatsojan näkökulman vuoden 1918 tapahtumiin.

Seuraavaksi Köngäkseltä luen Hertan, ja luultavasti joskus vielä aiempaakin tuotantoa. Sitä ennen jatkan sisällissota-aiheen parissa, ilmoittauduin näet mukaan 1918-lukuhaasteeseen Ompun blogissa. Lukuun ovat tulossa ainakin Anneli Kannon Lahtarit ja Vankileirihelvetti Dragsvik.

Sandra muissa blogeissa: Kirja vieköön!, Leena Lumi, Reader, why did I marry him? ja Lukuneuvoja.

8 kommenttia:

  1. Juuri luen tätä hyvin vaikuttuneena. Köngäs on taitava historian kuvittaja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyykin tulla lukemaan bloggauksesi Sandrasta!

      Poista
  2. Sandra on hyvä, vahva, taidokas, kaikkea...Vain Klaaran olisin jättänyt pois. Ei olisi tarvinnut palata nykyaikaan välillä, jolloin tarian tiheys olisi entisestään tiivistynyt.

    Kun tein nyt sattuneesta privaattisyystä näin ajoissa vuoden parhaat listaani, Sandra ei ihan mahtunut mukaan, mutta ei myöskään Jäljet...Syyssato yllätti jälleen.

    Jos olisin lukenut Dora, Dora sen ilmestymisvuonna, se olisi takuulla ollut vuoen ykkönen. Siinäpä kirja, jota voin verrata Everstinnaan ja myös Kätilöön ja miten erilaisia nämä kaikki kolme ovatkaan.

    1918 on minulle se osa historiaa, jota olen tähän asti Suomen historiassa karttanut. Veli veljeä vastaan...ja omakin suku oli toiset valkoisten ja toiset punaisten puolella. Ja äidin suvun puolella vielä kuuluisa kenraali, joka liittyy muutamien kirjojen tapahtumiin, vaikka aina nimeä ei mainitakaan.

    Köngäs on todella lahjakas kirjoittaja ja hän ei toista itseään. Kun vertaa vaikka Vieras mies...

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen näkökulma tuo, millainen kirja olisikaan ollut ilman Klaaraa. Nyt kun tarkemmin mietin, niin Klaaran osiot olivat minullekin ne etäisimmät.

      Olen lukenut tänä vuonna enemmän uutuuksia kuin yleensä luen: vuoden parhaimpien kirjojen joukkoon on tunkua. Oman Finlandia-listaukseni jälkeen olen lukenut vielä mm. tuon Teräksen Jäljet, mutta ehkä se ei ihan olisi yltänyt kärkeen. Vielä on aikaa miettiä omia Blogistania-ääniä, se onkin haasteellista tänä vuonna.

      Köngäksen aiempi tuotanto on nyt varmaan pakko lukea jollakin aikavälillä, niin vakuuttavia Dora, dora ja Sandra ovat olleet.

      Tulenkin blogiisi katsomaan sinun vuoden parhaimpien listasi :)

      Poista
  3. Minulla tuntuu olevan joku henkinen lukko määrätyn tyylisiin kirjoihin. Klaara häiritsi minuakin. Sandra ei kolahtanut, mutta Dora, Dora ja Hertta tosi lujaa. Kuin myös tuo Leenan mainitsema Vieras mies, sitä suosittelen sinulle Köngäksen vanhemmasta tuotannosta. Niin taidokas ja hienovireinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos suosituksesta! Aloitan Hertasta ja Vieraasta miehestä, Köngäksen kirjojen parissa on jatkettava!

      Poista
  4. Sandra pitää kyllä otteessaan ja koskettaa. Kuuntelin Sandran äänikirjana ja sellaisenakin romaani toimi niin hyvin. Oma Köngäs-suosikkini on Dora, Dora, mutta jo mainittu Vieras mies on myös upea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vieras mies on nyt mainittu kommenteissa niin monta kertaa, että sitä ei siis parane sivuuttaa :) Hertasta ainakin on tehty äänikirja, ja kuuntelemalla kenties ehtisin Köngäksen pariin takaisin nopeammin, kun tätä lukuruuhkaa on taas näin loppuvuodesta...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...