keskiviikko 7. elokuuta 2019

Kurkistus syksyn uutuuksiin

Kesä on kääntynyt loppua kohden, mikä tarkoittaa sitä, että kirjasyksy on pikkuhiljaa käynnistymässä. Tutkiskelin kustantajien katalogeja jo loppukeväällä ja poimin uutuustulvasta kiinnostavimmat, mutta syksy tuntui tuolloin vielä kovin kaukaiselta, ja lista jäi hautumaan. Näin elokuun alussa ovat käsillä viimeiset hetket palata listan äärelle, sillä ensimmäiset syysuutuudet ovat jo ilmestyneet.

Tarkoitukseni oli aluksi listata kiinnostavien uutuuksien kärkikymmenikkö, mutta se osoittautui liian vaikeaksi tehtäväksi. Houkuttelevia uutuuskirjoja on vain niin paljon! Niinpä alla on kaksikymmentä eniten odottamaani uutuutta. Kirjojen kuvailut pohjautuvat kustantajien esittelyteksteihin.


Kotimainen kauno


Pajtim Statovci: Bolla (elokuu/Otava)
Bolla kertoo kahden miehen kielletystä rakkaudesta vuoden 1995 Kosovossa, ja miesten vaiheista rakkaussuhteen jälkeen. Kissani Jugoslavia ja Tiranan sydän -romaaneistaan tunnetun Statovcin uutuuden ympärillä kohisi jo ennen kirjan ilmestymistä niin, että kustantaja päätti aikaistaa kirjan ilmestymistä elokuun lopulta kuun alkuun. Ensimmäiset blogiarviot ja lehtikritiikit kirjasta on jo julkaistu ja pikaisen silmäilyn perusteella ne ovat kehuvia ja kiittäviä.


Eeva Kilpi: Punainen muistikirja (elokuu/WSOY)
Keväällä alkanut muistikirja-sarja saa jatkoa. Sininen muistikirja käsitteli ikääntymistä ja perhesuhteita, nyt elokuussa ilmestyvässä kirjassa luvassa on julkaisemattomia luontoaiheisia päiväkirjamerkintöjä kirjailijan rakkaalta kesäpaikalta.


Raisa Omaheimo: Sydän (syyskuu/S&S) 
Nainen heittää sydämensä pois, koska elämä sen kanssa on käynyt liian vaikeaksi. Se takoo, muljahtelee, vaatii. Taiteilija Raisa Omaheimon ensimmäinen romaani on kustantajan mukaan tummasävyinen ja surrealistinen, ja se tutkii rakkaudenkaipuuta omintakeisesti ja pelottomasti. Tämä on minulle syksyn odotetuin esikoinen!


Elina Hirvonen: Punainen myrsky (syyskuu/WSOY)
Hirvosen lähitulevaisuuteen sijoittuva, dystooppinen Kun aika loppuu vakuutti muutama vuosi sitten. Jälleen Hirvonen tarttuu raskaisiin aiheisiin: Punainen myrsky kertoo yhden irakilaisperheen matkasta sodan jaloista pakolaisleirille ja edelleen Suomeen. Dokumentaristinakin toimineen Hirvosen uutuuskirja perustuu todellisen perheen vaiheisiin. 



Riikka Pelo: Kaikki elävä (syyskuu/Teos)
Pelon Finlandia-palkittu Jokapäiväinen elämämme on minulla edelleen lukematta, mutta kirjailijan esikoinen Taivaankantaja teki vaikutuksen blogini alkuaikoina. Kaikki elävä kertoo kovia kokeneista ihmisistä: väkivallan kohteeksi joutuneesta teinitytöstä ja pakkopalautuksen edessä olevasta turvapaikanhakijasta.


Monika Fagerholm: Kuka tappoi bambin? (syyskuu/Teos)
Kuka tappoi bambin? kertoo vanhasta rikoksesta, joka nousee ajankohtaiseksi vuosikausia tapahtumien jälkeen, ja ihmisistä, jotka sotkeutuvat tarinaan, joka ei ole heidän. Monista aikomuksista huolimatta en ole vielä lukenut Fagerholmilta yhtään romaania, mutta tästä syyskuussa ilmestyvästä voisi olla hyvä aloittaa. 


Heidi Köngäs: Mirjami (syyskuu/Otava)
Heidi Köngäksen Sandra oli mielestäni yksi vuoden 2017 parhaista kotimaisista romaaneista. Köngäksen isoäidin vaiheisiin perustuva Sandra kertoi sisällissodan sivustakatsojista, nyt keskiössä on Mirjami, talvisotaa varten lumipukuja ompeleva nuori nainen. Poikkeusoloissa Mirjami rakastuu ja joutuu sen vuoksi hengenvaaraan.


Käännetty kauno


Edouard Louis: Ei enää Eddy (elokuu/Tammi)
Ei enää Eddy on ravisuttava tarina Eddy Bellegueulestä, homoseksuaalisuutensa vuoksi hyljeksitystä pojasta pohjoisranskalaisella teollisuuspaikkakunnalla. Se on kuvaus köyhyydestä, toiseudesta, väkivallasta ja selviytymisestä. Ranskalaisen Louis'n omaelämäkerrallinen romaani sai paljon mediahuomiota ilmestyessään vuonna 2014 ja nousi bestselleriksi. Kollegani luki kirjan ruotsinnoksen valmistuttua 2015 ja kehui kirjan maasta taivaisiin. Luotin siihen, että tämä saadaan vielä jonakin päivänä suomeksi, enkä alkanut tankata kirjaa ruotsiksi – pian vuosien odotus päättyy, sillä suomennos ilmestyy nyt elokuussa, mahtavaa!


Maja Lunde: Sininen (elokuu/Tammi)
Millainen on maailma, kun vesi loppuu? Norjalaisen Lunden tulevaisuuteen sijoittuva dystopiaromaani on osa neliosaista ilmastonmuutosta käsittelevää romaanisarjaa. Sain juuri päätökseen äänikirjana sarjan ensimmäisen osan Mehiläisten historia, josta kirjoitan blogiin vielä elokuun aikana. 


Jonathan Franzen: Maailman äärillä (elokuu/Siltala)
Jokin Franzenissa edelleen kiehtoo, vaikka edellinen lukukokemukseni oli takkuinen. Vapaus-romaani ei ollut minun kirjani, mutta Epämukavuusalue-esseekokoelma veti paremmin. Maailman äärillä on kokoelma Franzenin esseitä ja puheita viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Kokoavina teemoina ovat ympäristö, taide ja välittäminen.


Haruki Murakami: Tanssi tanssi tanssi (syyskuu/Tammi)
Jes! Uusi Murakami! Tämä ilahduttaa aina, vaikka aivan kaikki lempikirjailijani teokset eivät olekaan olleet yhtä sykähdyttäviä, ja Komtuurin surmakin on vielä lukematta. Nyt odotukseni ovat taivaisssa, sillä syksyllä ilmestyvä kirja on Suuren lammasseikkailun itsenäinen jatko-osa. Luotan siihen, että Murakamin kynästä on jälleen syntynyt maaginen tarina, jonka tapahtumia ei voi selittää järjellä, vaan on annettava tarinan viedä.


Kim Leine: Punainen mies musta mies (syyskuu/Tammi)
Leinen uutuus on Grönlanti-trilogian toinen osa. Ikuisuusvuonon profeettojen tapaan jälleen ollaan 1700-luvun Grönlannissa, jonne on juuri perustettu Tanskan ensimmäinen siirtokunta. Tarinassa seurataan lähestyssaarnaajan ja henkien manaajan vaiheita keripukin ja isorokon vaivaamassa yhteisössä. Trilogian ensimmäinen osa tutustutti haisevaan ja raakaan miljööseen, joten tässäkin kirjassa ruumiillisuus ja karut olot ovat varmasti vahvasti läsnä.


Peter Høeg: Sinun silmiesi kautta (syyskuu/Tammi)
Valloittavan tarinankertojan edellinen suomennos Susanin vaikutus sijoittui lähitulevaisuuteen ja vei fyysikkopäähenkilön ratkaisemaan mysteeriä. Sinun silmiesi kautta vaikuttaa rakentuvan samankaltaisista aineksista. Tällä kertaa tarina sijoittuu neurotieteiden maailmaan ja mysteeri kietoutuu ihmismielen salojen ympärille.


Jonas Gardell: Ehdottoman rakkauden muistolle (syyskuu/Johnny Kniga)
Koskettava ja ikimuistoinen Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin -trilogia pohjautui Gardellin omiin ja hänen tuttavapiirinsä kokemuksiin aidsin kylväessä tuhoa 1980-luvun Tukholmassa. Omakohtainen on tämä uutuuskin: kirjan päähenkilö on nimeltään Jonas Gardell, joka kuolee kirjan alussa vuonna 1998 vain 35-vuotiaana. Tarinan menestyneeltä kirjailjapojaltaan kuitenkin varastaa äiti, Ingegärd, jonka kanssa poika Jonas on erottamaton. Erityisesti erikoiselta vaikuttava rakenne kiehtoo.


Siri Hustvedt: Muistoja tulevaisuudesta (syyskuu/Otava)
1970-luvulla New Yorkiin muuttanut nuori nainen on nykyisin menestynyt kirjailija. Neljäkymmentä vuotta vanha muistikirja saa liikkeelle muistojen ja muistamisen pohdinnot. Suhteeni Hustvedtin kirjoihin on kahtalainen, mutta kirjailijuutta ja muistamista käsittelevä kirja vaikuttaa aiheeltaan mielenkiintoiselta.


Sara Stridsberg: Rakkauden antarktis (lokakuu/Tammi)
Stridsbergin naisvihaa käsittelevän romaanin päähenkilö on prostituoitu ja narkomaani Inni, joka jatkaa kertojana myös väkivaltaisen kuolemansa jälkeen. Aiempien kirjojensa tapaan Stridsberg on poiminut kirjansa aiheen todellisuudesta ja kehitellyt sitä eteenpäin. Niin raskas on rakkaus sijoittui Beckombergan mielisairaalaan, Drömfakulteten (suom. Unelmien tiedekunta) taas kertoi Valerie Solanasin tarinan. Rakkauden antarktiksen taustalla on Ruotsia 1980-luvulla kohahduttanut prostituoidun paloittelumurha.


Kim Thuy: Vi (lokakuu/ Gummerus) 
Thuyn vietnamilaisista venepakolaisista kertova romaani Ru oli yksi tämän vuoden kevään kohokohdista minulle. Olin katsomassa kirjailijan esiintymistä Helsinki Litissä ja luin kirjan lopulta kahteen kertaan. Niinpä kirjailijan samasta aihepiiristä kertovaan romaaniin Vi on tartuttava.


Tietokirjallisuus


Rebecca Solnit: Miehet selittävät minulle asioita (elokuu/S&S)
Huippua saada Solnitin teos suomeksi! Ostin kirjan jokunen vuosi sitten englanniksi ja olen lukenut siitä nimiesseen, mutta onhan se hienoa päästä lukemaan kirja omalla äidinkielellään. Solnitin feministisestä esseekokoelmasta on levinnyt laajaan käyttöön termi mansplaining, joka tarkoittaa miesten tapaa aliarvioida naisten osaamista ja ymmärtämistä. Suomeksi termi taipuu muotoon miesselittäminen. Kirjan suomennoksesta vastaa kirjailija Pauliina Vanhatalo.


Antti Arnkil: Sunnuntaiesseet (syyskuu/Siltala)
Nautin suuresti kustannustoimittajana työskentelevän Arnkilin esikoisteoksen helposti rullaavista esseistä muutama vuosi sitten. Lauantaiesseet luettuani jäin janoamaan lisää ja nyt pääsen sammuttamaan janoani Sunnuntaiesseillä. Seuraan Arnkiliä Twitterissä, missä hän usein saa tiivistettyä havaintojaan maailmasta oivaltaviksi ja naseviksi twiiteiksi. Samaa oivaltavuutta uskallan toivoa uudelta esseekokoelmaltakin.  


Märta Tikkanen: Pakko yrittää kir- (lokakuu/S&S)
Tikkasen uutuus on kirjeromaani, johon on koottu kirjailijan ystävilleen kirjoittamia kirjeitä neljänkymmenen vuoden ajalta. Kirjan nimi on peräisin erään kirjeen lopetuksesta. Kirjeissään Tikkanen pohtii, miten yhdistää äidin ja luovan kirjailijan roolit – luvassa tuttua Tikkasta siis.

* * *

Näiden uutuuspoimintojen myötä toivotan kaikille antoisaa ja nautinnollista kirjasyksyä!

4 kommenttia:

  1. Hyvä listaus! Paljon mielenkiintoista luettavaa ilmestymässä taas syksyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiinnostavia kirjoja ilmestyy siihen tahtiin, että houkutteleva lukeminen ei pääse loppumaan.

      Poista
  2. Loistava kirjasyksy tulossa. Kiitos Nanna esittelystä. Bollan olen jo lukenut, mutta listalla on muita, jotka kiinnostavat kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin ehdin tuossa jo Bollan hotkaista, vaikka ihan vähän vain piti e-kirjaa vilkaista ja odottaa painettua kirjastosta. Lupaava alku kirjasyksylle!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...