sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Herman Koch: Illallinen (2009)

Alkuteos: Het diner.
Suomentaja: Sanna van Leeuwen (2012).
Kustantaja: Siltala.
Sivumäärä: 340.
Oma arvio: 4/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Kansi: Vilma Pimenoff
Illallisen kertoja on Paul Lohman, joka on kutsuttu ravintolaillalliselle vaimonsa Clairen kanssa. Illalliskutsun takana on Paulin veli Serge. Serge Lohman on menestyvä ja tunnettu poliitikko, kenties jopamaan  seuraava pääministeri. Seurueeseen kuuluu myös Sergen vaimo Babette. 

Illallisen miljöönä toimii suosittu amsterdamilainen hienostoravintola, johon pöytävaraukset täytyy tehdä kuukausia etukäteen. Serge tosin saa hoidettua pöydän samana päivänä maineensa avulla. Henkilökunta mielistelee julkkisasiakasta, ja viereisissä pöydissä kyllä huomataan, kuka on paikalla.

Nelikon on tarkoitus keskustella ruoan äärellä heidän teini-ikäisten lastensa tekemisistä. Teinit ovat tehneet jotakin, jota ei voi vain sivuuttaa. Kuka tietää ja mitä ja miten tähän kaikkeen pitäisi suhtautua? Valintaan vaikuttavat Sergen poliittinen ura, lasten tulevaisuus ja moraalinen painolasti.

Perhesuhteiden ja poliittisen pelin lisäksi käsitellään ainakin adoptiota, asunnottomuutta ja väkivaltaa. Koch herättelee pohtimaan monia vaikeita kysymyksiä: Ovatko biologiset ja adoptoidut lapset yhtä tärkeitä? Ovatko asunnottomat toisen luokan kansalaisia? Onko väkivalta joskus oikeutettua? Entä mitä vanhemmat saavat tehdä lastensa eteen? Vastauksia ei anneta, aineksia niiden muodostamiseen kyllä.

Romaanin rakenne jäljittelee ravintolaillallisen kaavaa: luvut on nimetty ruokalajien mukaan, ja ne etenevät aperitiivistä aina juomarahaan saakka. Illallisen rinnalla henkilöitä ja perheen vaiheita taustoitetaan takaumilla.

Mitä pidemmälle tarina etenee, sitä suuremmiksi kasvavat epäluulot kertojaa kohtaan. Viitteitä epäluotettavuudesta antaa esimerkiksi se, että kertoja selkeästi valitsee, mitä puolia tarinasta hän kertoo:
En kerro tässä mikä Clairea vaivasi, sillä se on mielestäni yksityisasia. Kenellekään ei kuulu mitä tautia kukakin kantaa, ja joka tapauksessa on Clairen oma asia haluaako hän kertoa siitä, ei minun.
Kertoja-Paulista paljastuu tarinan edetessä pimeitä puolia, jotka niin ikään vaikuttavat uskottavuuteen. 

Illallinen on kattaus piinaavaa tunnelmaa ja raadollista ihmismielen kuvausta. Koch virittää tarinaan alusta asti sellaisen jännitteen, että koukutuin pahemman kerran. Juonikin onnistui yllättämään useampaan kertaan. Tätä oli pakko lukea, vaikka sitten yöunien kustannuksella. Loppua kohden tiivis ote kylläkin hieman heltisi, sillä henkilöt muuttuvat sietämättömän vastenmielisiksi.

Matka Kochin kotimaahan Alankomaihin ei ollut edellisestä etapistani pitkä, sillä Alankomaat on Saksan naapurimaa. Nyt jätän keski-Euroopan toviksi rauhaan ja suuntaan reissullani Afrikkaan. Tutkailin vähän maailmaa numeroina ja opin, että maanosista Afrikassa on eniten valtioita: 54. Eurooppa tulee hyvänä kakkosena 50 valtiolla. Lukemista siis riittää!

Alankomaat kartalla: musta neula Amsterdamin kohdalla.

2 kommenttia:

  1. Olen kanssasi aivan samoilla linjoilla Illallisen suhteen. Kirja oli hieno lukukokemus, jota täälläkin luettiin yöunien kustannuksella. Yöunia verotti myös Kochin toinen romaani Lääkäri, kannattaa lukea ellet ole jo lukenut. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, mukava kuulla, että Lääkäri on Illallisen veroista luettavaa! Täytyykin tarkkaan miettiä, milloin sen lainaa kirjastosta, jos taas menevät yöunet ;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...