lauantai 17. tammikuuta 2015

Paolo Giordano: Alkulukujen yksinäisyys (2008)

Alkuteos: La solitudine dei numeri primi.
Suomentaja: Helinä Kangas (2010).
Kustantaja: WSOY.
Sivumäärä: 298.
Oma arvio: 4½/5.
Mistä minulle: ostin käytettynä.

Kansi: Mirjan van der Meer
Valinnat tehdään muutamassa sekunnissa, mutta niiden seurauksista maksetaan koko loppuelämä.
Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyys on vetovoimainen, laadukas ja kypsä esikoisteos. Tämä italialaisen fyysikon kirjoittama teos on käännetty yli 40 kielelle, ja se voitti ilmestymisvuonnaan Italian arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon, Premio Stregan. Ostin kirjan kirpparilta vuosia sitten, mutta olen vieroksunut sitä sen matemaattisen nimen vuoksi. Kuinka tyhmää ja huvittavaa näin jälkikäteen ajateltuna! Lopulta luin kirjan, koska valitsimme sen työkaverin kanssa kevään lukupiirimme ensimmäiseksi kirjaksi. Vetävä ja puhuttava avaus – onnistunut valinta!

Alkuluvut ovat lukuja, jotka ovat jaollisia vain itsellään ja ykkösellä. Mitä pidemmälle nollasta luonnollisissa luvuissa mennään, sitä harvinaisemmiksi alkuluvut käyvät. Ne eivät esiinny koskaan vierekkäin, vaan niiden välissä on vähintään yksi luku. Mahdollisimman lähellä toisiaan sijaitsevia alkulukuja, kuten 17 ja 19, kutsutaan alkulukupareiksi.

Läheisiä mutta samalla etäisiä ovat alkulukuparien tapaan kirjan päähenkilöt Alice ja Mattia. Heidän molempien elämää määrittävät lapsuuden traumat: Alice joutui lasketteluonnettomuuteen, minkä vuoksi hän ontuu toista jalkaansa, ja Mattia tuntee syyllisyyttä kaksoissisarensa katoamisesta. Alice sairastuu syömishäiriöön, kun taas Mattia oireilee viiltelemällä itseään. Molemmilla on vaikeuksia sopeutua ympäröivään maailmaan; etenkin sosiaaliset kontaktit ovat haastavia.

Mattia on matemaattisesti lahjakas, ja hän on lahjakkuutensa vanki. Sadepisarat iskeytyvät ikkunaan tietyssä kulmassa, lounaspihvi on leikattava geometrisesti ja niin edelleen. Alice taas on syömättömyytensä kanssa yksin. Sosiaaliset ruokailutilanteet ovat pelejä, joista hän pyrkii selviytymään voittajana eli huijaamaan muita.

Nuorten maailman raadollisuus tulee esille: on kiusaamista, syrjimistä, alistamista ja valtapelejä. Alice ja Mattia löytävät ystävyydestään voimaa, mutta ovat silti toisilleen kovin vieraita. Päähenkilöiden ystävyyttä ja heidän molempien perhe-elämää leimaa puhumattomuus. Epämukavat asiat vaietaan kuoliaaksi. Olokin on koko ajan epämukava.

Vaikeista aiheistaan huolimatta kirjan lukeminen ei ollut minulle ahdistavaa tai synkkää. Sellaisiakin kokemuksia lukupiirissämme nousi esiin. Giordanon teksti etenee helpon oloisesti, ja luvuittain vaihtuva näkökulma rytmittää tarinaa. Luvut päättyvät usein cliffhangeriin, joka pakottaa jatkamaan lukemista vielä yhden luvun verran.

Ihan pelkkää autuutta ei kirjan lukeminen kuitenkaan ollut. Alice menee aikuisiällä naimisiin Fabion kanssa, ja mielestäni lääkärimiehen sinisilmäisyys ja tekemättömyys ei ollut uskottavaa.

Toinen ärsytyksen paikka oli Mattian yliopisto. Lukupiirissäkin virisi vilkasta keskustelua epäjohdonmukaisuuksista, joita liittyy sen sijaintiin. Mikä voisikaan olla se pohjoiseurooppalainen kaupunki, joka sijaitsee Pohjanmeren rannalla, jossa maksetaan euroilla ja jonka nimessä on vinoviivaisia kirjaimia? No, sivuseikka kaunokirjallisessa teoksessa, mutta moni oli hämääntynyt samasta asiasta.

On mielenkiintoista havaita pitävänsä romaanista, jonka päähenkilöistä ei pidä ollenkaan. En löytänyt samastumisen kohdetta, mutta tunnistin kyllä monia tunteita ja tilanteita.

Tämä viikonloppu Kirjakimarassa on omistettu Giordanolle, sillä huomenna julkaisen blogiarvion hänen uudemmasta teoksestaan Ihmisruumis. Oikeastaan luin sen vajaa kuukausi ennen Alkulukuja, mutta tästä teksti syntyi nopeammin. Ja jostakin syystä halusin blogata esikoisen ensin, vaikka kirjat eivät toisiinsa liitykään. Huomenna siis lisää italialaista laatukirjallisuutta!

8 kommenttia:

  1. En muista tästä juurikaan mitään muuta, paitsi nuo epämiellyttävät henkilöhahmot (jotka olivat kenties siksi niin eläviä) ja tunnelman. Olikohan vielä niin, että tässä jäi häiritsemään jonkinlainen laskelmoinnin/liian täydellisyyden olo, en muista.

    Ja ainiin, miekin olisin varmaan antanut tälle sen 4.5 arvosanaksi. Osuva arvio, kaikkinensa!

    Odotan arviotasi Ihmisruumiista, olen pitkään miettinyt, että hankinko sen omaan hyllyyni vai en.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmisruumis jäi minun asteikollani hitusen Alkulukujen taakse. Pitkään mietin, miksi ja onko todella näin, mutta Alkulukujen henkilöhahmot saivat vaakakupin kallistumaan esikoisen hyväksi. Alice ja Mattia jäävät varmasti mieleen kummittelemaan!

      Poista
  2. Minullekin palasi mieleen kirjan henkilöhahmot, joita olisin halunnut henkisesti ravistella. Pidin kuitenkin Giordanon tuoreelta tuntuneesta kirjoitustyylistä kovasti. Seuraavaksi luettavana onkin tuo mainitsemasi Ihmisruumis. Aika kovin odotuksin lähden sen pariin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti odotukset eivät haittaa liikaa lukukokemustasi! Olin kuullut Alkuluvuista etukäteen pelkkää hyvää, mutta se onnistui lunastamaan odotukset. Ihmisruumiin pariin pääsin ilman odotuksia, sillä en ollut lukenut kirjasta mitään. Mielenkiintoista sitten lukea, mitä pidät Ihmisruumiista :)

      Poista
  3. En ole lukenut kirjaa mutta vinkkien perusteella kaupunki voisi olla Haag (italiaksi L'Aia)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, tämä on kimurantti. Kenties italialaisnäkökulmasta Alankomaatkin sijaitsee "Pohjois-Euroopassa". "Vinoviivaiset kirjaimet" saivat minut ajattelemaan norjan ja tanskan kielten kirjainta ø. Tanska ja Norja taas eivät sovi eurojen vuoksi. Ehkä kirjan kaupungilla on monta todellista esikuvaa :)

      Poista
  4. Tämä oli todella melankolinen/surumielinen lukukokemus kahdesta nuoresta, joilla oli sosiaalisia ja vuorovaikutusongelmia. Annoin ***** . Kaunista kaunista. Ihmisruumis on samoilla linjoilla, mutta sotanäyttämöllä. Ihmismieli ja sen kuviot. Tällainen matikkapää tykkäsi alkulukujen yksinäisyydestä juuri sen matematiikan ollessa läsnä. Kirjailijahan on itsekin matikkamiehiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mattian lahjakkuutta ja matematiikkaan pohjautuvaa ajattelua kuvataan kiehtovasti myös tällaisen matematiikkaan vieroksuvan humanistin näkökulmasta! Se on niin erilainen tapa nähdä ja kokea maailma verrattuna vaikka omaani. Lukeminen avartaa ;)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...