torstai 14. joulukuuta 2017

Joulukuun Kirja vieköön! -ilta Savoyssa

Syksyn kolmas ja samalla viimeinen Kirja vieköön! -ilta kokosi kirjanystävät joulukuisesta sadesäästä Savoy-teatterin lämpöön. Illan ohjelma oli tiiviisti ajassa kiinni: Baba Lybeck haastatteli tämän vuoden Finlandia-palkintoehdokkaita ja -voittajaa. Lavalle nousivat Hanna Hauru, Jaakko Yli-Juonikas, Miki Liukkonen, Tommi Liimatta ja Juha Hurme. Cristina Sandu oli aikataulusyistä joukosta poissa.


Ensimmäisenä Baba jututti Hanna Haurua, joka kertoi elämäänsä suuresti vaikuttavista jatkuvista kivuista. Haurun selkä on tällä hetkellä niin huonossa kunnossa, että hän käyttää rollaattoria, jonka on ristinyt Urhoksi. Päivässä hän kirjoittaa vain pari tuntia. Hauru suosii lyhyttä muotoa eikä voisi kuvitella kirjoittavansa järkälemäistä romaania. Jääkannessa on vain reilut sata sivua. Tärkeiksi nousevat sen vuoksi yksittäiset sanat ja myös sanojen välit. Oulussa asuvan Haurun mukaan Oulussa ei voi olla iloinen ja hänen kirjoittamisensa taustavoimana on angsti. 

Haurun viereen istahti Jaakko Yli-Juonikas, jonka Jatkosota-extra on jäänyt minulle tämän vuoden Finlandia-finalisteista etäisimmäksi. Ääriliikkeitä käsittelevää teostaan varten Yli-Juonikas on perehtynyt laajalti netistä löytyviin vaihtoehtoisiin faktoihin ja diskurssiin. 



Kolmantena sohvalle saapui Miki Liukkonen. Haurun tapaan Liukkonen on kotoisin Oulusta, mutta asuu nykyisin Helsingissä. Siinä missä Hauru suosii lyhyttä ja tiivistä muotoa, edustaa Liukkonen toista ääripäätä lähes tuhatsivuisella romaanillaan O. Jopa kymmentuntisia päivittäisiä kirjoitusrupeamia harrastava Liukkonen kertoi kirjoittavansa hiljentääkseen päässään meluavat ajatukset. Vaatimattomuudesta ei finalistijoukon kuopusta ainakaan voi syyttää: kun Baba kysyi, miten yli sata henkilöhahmoa ja mittava kokonaisuus pysyivät kirjailijalla kasassa, Liukkonen vastasi: "Pitää vain osata." Niin yksinkertaista. 

Tauon jälkeen haastatteluvuorossa oli Tommi Liimatta. Sukkelasanainen Liimatta on minulle aiemmin tuttu lähinnä Absoluuttinen nollapiste -yhtyeen laulajana ja sanoittajana, mutta hänen esiintymisensä sai minut kiinnostumaan myös hänen kirjoistaan. Ideoita omavaraisesta pohjoisesta, työttömyydestä ja Ruotsiin muutosta kertovaa Autarktis-romaaniaan varten Liimatta  on saanut omasta taustastaan: Kemissä syntynyt kirjailija on itsekin asunut Ruotsissa jonkin aikaa. 




Kirja vieköön! -illoissa on ollut tapana, että näyttelijät esittävät monologeja puheena olevista kirjoista. Poikkeuksen kaavaan teki Myy Lohen ja Eetu Känkäsen yhteisesitys, jonka pohjana oli tekstipätkä Juha Hurmeen Finalndia-palkinnon voittaneesta Niemestä. Hurmeen teksti toimi loistavasti näyttämöllä, mikä ei ole ihme, onhan Hurme ammatiltaan teatteriohjaaja ja -käsikirjoittaja. Olen juuri lukemassa Niemeä, joten teksti oli myös tuoreessa muistissa, mikä antoi lisämausteensa esityksen seuraamiseen.




Juha Hurme osoittautui valloittavaksi ja asiapitoiseksi puhujaksi, jonka tosin hänen Finlandia-voittopuheen kuulleet jo tiesivät. Kirjallisuuspalkinto ei kuulemma ole myllertänyt Hurmeen arkea, sillä hän työstää nyt tiiviisti Kansallisteatteriin näytelmää, jonka aihio on pätkä Niemi-romaanista. Työ on estänyt hulinat.

Hurme luonnehti voitokasta Niemeä lempeäksi kirjaksi. Vuosien taustatyön tuloksena syntynyt kirja osoittaa nationalismin olevan tyhmyyttä ja että sen diskurssi perustuu valheisiin. Ihmiset liikehtivät maapallolla elinkelpoisia olosuhteita etsien, ja kaikki ovat pohjimmiltaan maahanmuuttajia. Hurme ei lähtenyt mukaan suomalaisten mielenlaadun synkkiin kuvauksiin, vaan totesi suomalaisten olevan valoisia ihmisiä siihen nähden, miten pimeässä asumme. 




Liimatan, Hurmeen ja Baban keskustelu kruunasi hienosti illan ja tapahtumien sarjan. Puhetta sanavalmiilta kirjailijamiehiltä olisi varmasti riittänyt pidempäänkin, mutta heidän ajatuksiaan täytyy sitten seurata muilla foorumeilla. Niinhän se on, että parhaat juhlatkin tuntuvat aina loppuvan kesken.

Lopuksi vielä suuri kiitos Baballe hienosti juonnetuista illoista! Kiitos, että sain olla mukana näissä ajatuksia ja kirjarakkautta ruokkivissa tilaisuuksissa!

***
Lippu tilaisuuteen saatu järjestäjältä.

4 kommenttia:

  1. Mukava lukea tästä illasta kun en itse päässyt paikalle. Haurua ja minua yhdistää sama riesa :) Oikein ihanaa joulunaikaa sinulle Nanna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi, Riitta! Tuollaisen vaivan kanssa eläminen vaatii varmasti huimia ponnisteluja ja omanlaistaan asennetta. Voimia ❤️

      Poista
  2. Kuulostaa onnistuneelta illalta ja hyviltä keskusteluilta. Harmittelen, etten osallistunut yhteenkään Kirja vieköön! -iltaan, mutta onneksi te muut olette raportoineet niistä ahkerasti. Kirjakeskusteluja ja -tapahtumia ei voi liikaa olla – itse odottelen jo innolla kevään Helsinki Litiä, vaikka siihen on vielä runsaasti aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, Helsinki Lit on kevään kohokohta :) Ostin liput jo joulukuussa, hieman huvitti oma hätiköintini asiassa. Enpähän jää rannalle! Nyt vaan innolla odottamaan ohjelman julkistusta :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...