keskiviikko 27. lokakuuta 2021

Kohti Helsingin kirjamessuja – Kallio, Kekkonen & Valkama

Helsingin kirjamessut alkavat huomenna! Miten ihanaa, että suuri kirjamessutapahtuma on jälleen välivuoden jälkeen mahdollinen. Olen menossa messuille ainakin torstaina, ja jos vain jaksamista riittää, niin piipahdan kirjakuplassa useampana päivänä. Tällä kertaa en akkreditoitunut messubloggaajaksi, vaan menen ihan tavan tallaajana hyörimään.

Alle koostin kolme lyhytarviota uutuuskirjoista – samainen kolmikko toimii myös tärppilistana messuille, koska näistä kiehtovista kirjoista syntyy varmasti meheviä keskusteluja messulavoilla! 


Katja Kallio: Tämä läpinäkyvä sydän


Otava 2021. 267 s. Arvostelukappale.


Alkuvuodesta 1942 Beata palaa perheensä kanssa neuvostomiehityksen päätyttyä Hangon-kotiinsa, jossa näkyvät valloittajien jäljet. Irvokkaina. Mukanaan Beatalla on myös avioton lapsi, eikä nainen muutenkaan piittaa ajan normeista. Beata tekee kuten sydän sanoo, myös silloin kun sotavangin katse vie huomion. 

Beatan ja neuvostovangin välissä on vankileirin aita ja kielimuuri, mutta rakkaushan ei tunne rajoja. Mustikanvarvut rahisevat korvissa, ja loppukesän tummenevat illat ovat rakastavaisten puolella. Salaiset tapaamiset tarkoittavat hengenvaaraa, mutta intohimo vie voiton järjestä. Kielletty rakkaus on kaunista, lihallista, epävarmaa.

Katja Kallion uutuuskirjassa yhdistyvät sodan karuus ja kaihoisa rakkaus. Runollinen kieli ja herkät luontokuvaukset luovat kontrastia sota-ajan rumuuksille. Kirja teki suuren vaikutuksen, joten Kallion aiempi Hanko-romaani Säkenöivät hetket on lisättävä lukulistalle. Se kertoo Beatan perheen vaiheista 1900-luvun alkuvuosikymmeninä.

Helmet 2021: 12. Kirjassa ollaan metsässä.

Katja Kallio kertoo kirjastaan torstaina 28.10. klo 16.30–17 Töölö-lavalla, ja lisäksi hän vetää Venla Hiidensalon kanssa samana päivänä samalla lavalla Faktaa fiktiossa fiktiota faktassa -keskustelua klo 18–18.30.


* * *


Helmi Kekkonen: Tämän naisen elämä


Kansi: Elina Warsta.
Siltala 2021. 211 s. Lainasin kirjastosta.


Helena on teini-ikäinen, kun hänen äitinsä kuolee. Helena pukeutuu hautajaisissa punaiseen mekkoon, joka huutaa julki sitä vääryyttä, että tytär joutuu varttumaan aikuiseksi ilman äitiään. Äidin muistoa ja surua ei saa siivottua pois, vaikka kaikki äidin tavarat olisivatkin jo poissa näkösältä.

Minäkertoja-Helena pysähtyy elämänsä merkittäviin kohtiin. Nykyhetken lomassa käydään lapsuusmuistoissa, joissa äiti lepäsi paljon ja käyttäytyi eri tavalla kuin toiset äidit. Äidillä on sairaus, mutta äiti ei ole sairas. Äidin mielenterveysongelmat värittävät lapsuusmuistoja, ja vaikuttavat siihen, millainen Helenasta kasvaa, millaisia suhteita solmii, millaiseen ammattiin hakeutuu.

Helenan elämäntarina on samalla eheä ja aukkoinen. Lapsuuden muistikuvat ovat fragmentteja, niissä jokaisessa on jotakin sellaista, mikä on saanut juuri kyseisen kohtauksen painumaan muistin sopukoihin. Elämän varrella koetut asiat muodostavat jatkumon, vaikka ne olisivat kuinka satunnaisia tai ajallisesti etäisiä. Helenan tarinassa muistot keskustelevat nykyhetken kanssa.

Kekkonen kirjoittaa ilmavasti ja hiotusti painavista asioista. Turun kirjamessujen haastattelussa Kekkonen totesi loppukaneettina, ettei ole mikään lörpöttelyn ystävä – tämä napakkaa ilmaisua arvostava lukija kiittää hymyillen!

Helmet 2021: 36. Kirjassa liikutaan ajassa.

Helmi Kekkonen esiintyy Töölö-lavalla perjantaina 29.10. klo 15–15.30.


* * *


Meri Valkama: Sinun, Margot


Kansi: Martti Ruokonen.
WSOY 2021. 556 s. Lainasin kirjastosta.


 
Vilja ajautuu selvittelemään perheensä menneisyyttä ja salaisuuksia, kun hän löytää isänsä jäämistöstä pinon kirjeitä, jotka on allekirjoittanut salaperäinen Margot. Viljan perhe asui isän työn vuoksi useita vuosia DDR:ssä Itä-Berliinissä 1980-luvulla, ja vanhemmat erosivat Suomeen palaamisen jälkeen. 

Miksi perhe hajosi? Miksi asiasta ei puhuta? Miten Margot kytkeytyy tähän kaikkeen? Vilja janoaa vastauksia, vaikka alkaa vaikuttaa siltä, että ne paljastavat jotakin ikävää isästä. Vilja kun oli aina isän tyttö. Tukenaan Viljalla on puoliso Saga, jonka tytär Hertta herättää Viljan pohtimaan omaa äitisuhdettaan.

Maailmanhistorian vaiheet heijastuvat romaanihenkilöiden elämään. Viljan vanhempien parisuhde vertautuu reaalisosialismiin: kulissit pysyvät pitkään kasassa, vaikka taustalla kuohuu. Lopulta ei tarvita  kuin yksi lausunto televisiossa ja yksi näky puistossa, niin rakennelmat romahtavat. Ihmisten välillä on muureja, joista jotkin tuntuvat olevan yhtä vahvaa tekoa kuin Berliinin muuri. 

Nautin Valkaman kerronnasta, se on eläväistä ja kuvailevaa. Jonkin verran tallusteluja ja tassutteluja olisi voinut karsia, sillä ne pistivät silmään, kun kirjaa luki yhtä soittoa. Mutta muuten en olisi ottanut muhkeasta lukupaketista mitään pois, vaikka ranteet olivatkin kovilla. Toivotan kirjalle ja kirjailijalle menestystä syksyn esikoiskirjakisassa!

Helmet 2021: 18. Kirja kertoo sateenkaariperheestä.

Valkamaa pääsee kuulemaan messuilla torstaina 28.10. klo 12–12.30 Töölö-lavalla ja lauantaina klo 13.30–14 Esplanadi-lavalla.

1 kommentti:

  1. Hyviä messuja! Hyviä valintoja olet tehnyt. Kallion kirjan olen kuunnellut, Valkama ja Kekkonen kiinnostavat. Itse en tällä kertaa pääse messuille, kun tyttäremme sai sunnuntaina vauvan ja olen tiiviisti mukana hoitoporukassa. - Onneksi olin Turun messuilla.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...