tag:blogger.com,1999:blog-47018139977098579422024-03-18T13:46:21.751+02:00KirjakimaraHaaveilijan lukupäiväkirjaNannahttp://www.blogger.com/profile/00763284746373369174noreply@blogger.comBlogger703125tag:blogger.com,1999:blog-4701813997709857942.post-34280013991051572442024-02-27T15:38:00.000+02:002024-02-27T15:38:13.912+02:00Täyteläinen sukutarinan avaus – Leila Slimani: Toisten maa<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2Q4JAcAqPYC26m8_fmYpiK_q9FwPSkuq6_oPIMiV8fmQoTYDU_xAMnwKxbUOs1sQPJLkJoR2sJ09rhKncgS19u180_v9iSKeZLkWWsQXailJXdXAGJ4TRKXaSd7garCb-9yVSJG2B3QeDpharquyabfoyIYQ9RU6N0ISC0RTo9QscHjRng4_P09MrIp4P/s3991/4D7EF465-E781-4D72-8CEE-5BC01A2D797F_1_201_a.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2244" data-original-width="3991" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh2Q4JAcAqPYC26m8_fmYpiK_q9FwPSkuq6_oPIMiV8fmQoTYDU_xAMnwKxbUOs1sQPJLkJoR2sJ09rhKncgS19u180_v9iSKeZLkWWsQXailJXdXAGJ4TRKXaSd7garCb-9yVSJG2B3QeDpharquyabfoyIYQ9RU6N0ISC0RTo9QscHjRng4_P09MrIp4P/w640-h360/4D7EF465-E781-4D72-8CEE-5BC01A2D797F_1_201_a.jpeg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kansi: Martti Ruokonen.</span></td></tr></tbody></table><br /><p></p>Leila Slimanin <i>Toisten maa</i> aloittaa samannimisen trilogian ja perustuu löyhästi kirjailijan isovanhempien tarinaan. Tämän ensimmäisen osan alaotsikko on <i>Sotaa, sotaa, sotaa</i>.<br /><br />Kiinnostuin tästä 1940- ja 1950-lukujen Marokkoon sijoittuvasta kirjasta muutama vuosi sitten, kun suomennos ilmestyi, mutta kirjan hengästyttävä alku ei tuolloin innostanut jatkamaan paria sivua pidemmälle. Tiesin, että vielä joskus haluan tähän uppoutua, ja nyt vihdoin oli oikea aika. Valitsimme kirjan etälukupiirimme helmikuun kirjaksi, mikä lisäsi lukuhalujani entisestään.<br /><br />Päähenkilöksi hahmottuu ranskalaisnainen Mathilde, joka avioituu marokkolaisen Aminen kanssa 19-vuotiaana toisen maailmansodan loppuvaiheissa. Pariskunta muuttaa miehen isältä peritylle maatilalle Marokon Meknesiin.<br /><br />Pian Marokkoon muuton jälkeen Mathildelle selviävät uuden kotimaan tavat ja mikä hänen asemansa perheessä ja yhteiskunnassa naisena on. <br /><br /><div><blockquote>Sillä hetkellä hän ymmärsi olevansa muukalainen, vaimo, puoliso, olento muiden armoilla. Amine oli nyt omalla maaperällä, hän saneli säännöt, selitti toimintatavat, piirsi siveyden, häpeän ja soveliaisuuden rajat.</blockquote><br />Pettymys on suuri, ja Mathilde ikävöi kotiseuduilleen Elsassiin. Sisarelleen hän sepittää kirjeissään ja vieraillessaan kotiseuduillaan, että Amide on moderni mies ja nerokas maanviljelijä. </div><div><br /></div><div>Slimani kuvaa vallankäyttöä raadollisesti. Mies alistaa vaimoaan ja sisartaan, perhe taloudenhoitajaansa. Kertoja valottaa vuorotellen kaikkien henkilöiden ajatuksia ja tunteita. Eräs lukupiiriläisemme oivallisesti summasi, että tämä kerrontaratkaisu tekee kaikista hahmoista ihmisiä.</div><div><br /></div><div><i>Toisten maata</i> lukiessa herää väistämättä monenlaisia tunteita ärtymyksestä turhautumiseen ja jännitykseen. Nauraakin saa. Kuin varkain opin lukiessani lisää Marokon historiasta ja kolonialismista. Uutta tietoa minulle oli esimerkiksi se, että kaupungissa on eurooppalainen kaupunginosa ja vanhaa kaupunkia kutsutaan medinaksi. Medina-niminen kaupunki oli Mekan tavoin tuttu ennestään, mutta yleisnimeksi en sitä aiemmin ollut yhdistänyt.</div><div><br /><i>Toisten maa</i> on runsas ja täyteläinen perhetarinan avaus. Lukupiirimme päätti yksissä tuumin jatkaa maaliskuussa kakkososan <i>Katsokaa kun tanssimme</i> parissa, koska haluamme tietää, miten henkilöiden elämäntarinat jatkuvat. Minkälaisen polun kulkee perheen viisas tytär Aicha, jota perhetaustansa vuoksi kiusataan koulussa? Jatkaako Mathilde terveyssisaren hommiaan maaseudun naisten ja lasten eduksi? Entä mikä on Aminen sisaren Selman kohtalo?<br /><br />Jos leppoisa ja lukukokemusta syventävä kirjakeskustelu kiinnostaa, tule mukaan etälukupiiriimme! Helmikuun treffeillä meitä aktiivisia oli mukana neljä, joten joukkoon mahtuu hyvin. Laita minulle viestiä, jos kiinnostuit! Tapaamme kolmen viikon kuluttua, joten lukuaikaa on vielä hyvin.<br /><br /><i>Helmet 2024:</i> 17. Kirjassa on ärsyttävä henkilöhahmo.</div><div><br /></div><div>Leila Slimani: <i>Toisten maa. </i>WSOY 2021. 325 s. Alkuteos: <i>Le pays des autres.</i> Suom. Lotta Toivanen.</div>Nannahttp://www.blogger.com/profile/00763284746373369174noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4701813997709857942.post-42205766820112331542024-02-22T11:49:00.003+02:002024-02-22T12:16:08.374+02:00Matkalla manan mailla – Juha Ruusuvuori: Keskusteluja vainajien kanssa<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjOYM2WupQyA50C1Zo6jzw9qnFJtjp6w6h69zTTQT0r8ZjZbyIpitpjjoWVcZ_b_jQv0cqPUn8PmaPZeA70fHDf0szGV4Qk5p_nxClPL_Kmf1voGbORCMFyDuqGV8mDsB4ePEYib41vy4ecGXsvoo2Yg2PfTOc0czHTC2gfQNddRK6HQBPaLygsqy1_iEM/s4021/625FA494-9789-43BF-B6CB-26EF92199090_1_201_a.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2261" data-original-width="4021" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgjOYM2WupQyA50C1Zo6jzw9qnFJtjp6w6h69zTTQT0r8ZjZbyIpitpjjoWVcZ_b_jQv0cqPUn8PmaPZeA70fHDf0szGV4Qk5p_nxClPL_Kmf1voGbORCMFyDuqGV8mDsB4ePEYib41vy4ecGXsvoo2Yg2PfTOc0czHTC2gfQNddRK6HQBPaLygsqy1_iEM/w640-h360/625FA494-9789-43BF-B6CB-26EF92199090_1_201_a.jpeg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kansi: Martti Ruokonen.</span></td></tr></tbody></table><p> </p>Kun vaimo kuolee yllättäen, miehen elämä seisahtuu. Hän istuu kaksi vuotta terassillaan ja miettii, millaista vainajien puolella on. Arvoitus ei istumalla ja pohtimalla ratkea, vaan on tartuttava toimeen, otettava selvää. <br /><br /><blockquote>Minun on lopultakin päästävä selville, mitä kuolleet yrittävät minulle kertoa.</blockquote><br />Alkaa romaanihenkilö Juha Ruusuvuoren matka tuonpuoleiseen, menneille vuosikymmenille ja -sadoille. Matkakumppaniksi Ruusuvuoren suvun historiaan lähtee Reino, kirjan edetessä puheliaaksi käyvä koira. <div><br /></div><div>Alun pohdiskelevamman jakson jälkeen tarina ottaa vauhtia ja kierroksia. Lukija kiiruhtaa miehen perässä historiallisesta Helsingistä Hattulaan ja Pohjanmaalle sekä muihin Ruusuvuoren sukuhistorialle merkityksellisiin paikkoihin.<div><br /></div><div>Mies houkuttelee vainajia juttusille ruoalla.<br /><br /><blockquote>Ei liene nälkäistä vainajaa, jota tirisevä läskisoosi ei saisi alba hulmuten liikkeelle. Kaikki rakastavat hyvää ruokaa, sen himo ja energiaa ylläpitävä voima on niin vahva, että syömisen halun täytyy seurata ihmistä haudan taakse.</blockquote></div><div><br /></div><div>Mies tuppautuu tupiin, kämppiin ja koteihin. Niissä hän kohtaa köyhyyttä, nälkää, sukusalaisuuksia, sotatraumoja. Aina välillä jostakin nenään eksyy isän tupakan haju. Kertoja yrittää pitää tarinansa langat käsissään, mutta se ei ole helppoa. Välillä ei-toivotut henkilöt yrittävät puheille. Hauska tyylikeino, joka tuo tarinaan farssin piirteitä. Jotenkin näen tämän näyttämöllä, kun väärän aikakauden haamuja tuupitaan sivuun.</div><div><br />Tähän alkuvuoteen on luettavakseni sattunut useita kirjoja, joissa on keskeisenä ollut koirahahmo. <a href="https://www.kirjakimara.fi/2024/02/sattumuksia-reissun-paalla-aino-huilaja.html" target="_blank">Aino Huilajan Arska</a> ja <a href="https://www.kirjakimara.fi/2024/02/surun-yhdistamat-sigrid-nunez-paras.html" target="_blank">Sigrid Nunezin Apollo</a> saavat kolmanneksi koplaansa Juha Ruusuvuoren Reinon, tarkkanäköisen kommentoijan, jota nartut välillä vievät sivupoluille.<br /><br /><i>Keskusteluja vainajien kanssa</i> yhdistelee veijarihengessä autofiktiota, maagista realismia ja sukukronikkaa. Alun pohdiskelevampi ote oli enemmän mieleeni kuin rymyäminen pitkin maata ja kyläteitä haamujen perässä. </div><div><br /></div><div>Kirja haastoi minua lukijana: huomasin tuskastuvani lukuisiin otteisiin tilikirjoista, kirjeistä, päiväkirjoista ynnä muista aikalaismateriaaleista. Onko minusta tullut kärsimätön lukija? Ehkä tuntemus on ensioire tästä, tai sitten historiallisia dokumentteja vain oli mukana liikaa. Makukysymys. Niin on myös se, jääkö historiasukelluksesta tarinalla ravittu vai läkähtynyt olo.<br /><br />Helmet 2024: <i>49. Kirja on julkaistu vuonna 2024.</i></div><div><br /></div><div><br />Juha Ruusuvuori. <i>Keskusteluja vainajien kanssa. </i>237 s. WSOY 2024. Lainasin kirjastosta. </div></div>Nannahttp://www.blogger.com/profile/00763284746373369174noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4701813997709857942.post-43959912309816785382024-02-19T11:50:00.004+02:002024-02-19T11:50:57.305+02:00Surun yhdistämät – Sigrid Nunez: Paras ystävä<div style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNN28sqfcWnIm2yXh-ElEP8R9LAvtFkouUps_e41mXSGfgN-jYl0RA9arHV6MiDwpGMZc8AdbMApdOd4eLaFDhnMgEFYwunVrQoJdhYpZO3K6fdihFz1sIDHHEdPDK7jT9Cmfre74u6M8TWbUVSKwM0CWZapbJ9S1ap0jWqmeMZsfVJ8TGkQwAXTFd-wiO/s3994/77A6F006-D609-4430-AF05-CE9997F681A6_1_201_a.jpeg"><img border="0" data-original-height="2673" data-original-width="3994" height="429" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNN28sqfcWnIm2yXh-ElEP8R9LAvtFkouUps_e41mXSGfgN-jYl0RA9arHV6MiDwpGMZc8AdbMApdOd4eLaFDhnMgEFYwunVrQoJdhYpZO3K6fdihFz1sIDHHEdPDK7jT9Cmfre74u6M8TWbUVSKwM0CWZapbJ9S1ap0jWqmeMZsfVJ8TGkQwAXTFd-wiO/w640-h429/77A6F006-D609-4430-AF05-CE9997F681A6_1_201_a.jpeg" width="640" /></a></div><br /><br /><div>Alkuun pieni ajatusleikki. Hyppää hetkeksi sellaisen henkilön nahkoihin, joka ajattelee olevansa täysin kissaihminen. Sitten mentorisi ja läheinen ystäväsi tekee itsemurhan ja kuulet, että hän on testamentannut sinulle koiran. Eikä minkä tahansa pikkukoiran, vaan tanskandogin. Asuntoosi ei saa tuoda koiria, siitä voi seurata häätö. <div><br /></div><div>Mitä teet? </div><div><br /></div><div>Tietenkin haluat kunnioittaa ystäväsi toivetta ja otat jättiläisen kotiisi.<div><br />Tämä on alkuasetelma Sigrid Nunezin kirjassa <i>Paras ystävä. </i></div><div><br /></div><div>Päähenkilö ja minäkertoja on nimettömäksi jäävä nainen, joka osoittaa sanansa kuolleelle ystävälleen. Hän muistelee yhteisiä aikoja ja kuolleen miehen naisseikkailuja, pohtii nykyistä tilannettaan, jota värittävät suru ja kommellukset koiran kanssa. Nainen on kirjailija ja kirjoittamisen opettaja, niin oli myös kuollut ystävä.</div><div><br /></div><div>Toinen keskeinen hahmo on koira nimeltä Apollo, jonka ulkonäöstä kansikuva antaa osviittaa. Apollon nimi on ainoa, joka kirjassa mainitaan. Siinä missä nainen suree ystäväänsä, koira ikävöi entistä omistajaansa. Hiljalleen kiintymys kahden surijan välille alkaa kuitenkin rakentua, ja ihmisen ja eläimen suhde nousee keskeiseksi teemaksi surun ja ystävyyden rinnalle.</div><div><br />Mukana on myös huumoria tanskandogin mitalla. Apollo on niin iso, että kun nainen istuu tuolilla, koiran ja hänen päänsä ovat samalla korkeudella. Vaikka häädön uhan vuoksi koiraa pitäisi piilotella, ei jättimäistä koiraa voi oikein pitää salassa. Päinvastoin: Apollo ja nainen herättävät huomiota aina kun ovat lenkillä.<br /><br /><i>Paras ystävä</i> oli minulle alkuvuoden suurin yllättäjä. Aloin lukea sitä vähän epäillen, mutta Nunez voitti minut nopeasti puolelleen. Romaaniksi kirjassa on esseemäinen ja pohdiskeleva ote, ja kertojanääni on samalla viihdyttävä ja viisas. Arkinen, koiramainen tilannekomiikka puree minuun. <br /><br />Tarinaan on nivottu luontevasti kirjallisuusviitteitä Woolfista Knausgårdiin ja Wittgensteiniin. Coetzeen <i>Häpeäpaalun</i> kirjasin tämän vuoden luettavien listalleni. Apollostakin paljastuu kirjallinen puoli: </div><div><br /></div><blockquote><div> On ollut aika, jolloin olisin nykyhetkeä varmemmin osannut sanoa, onko Rilken kirjeiden lukeminen ääneen koiralle merkki henkistä epätasapainosta. </div><div> Päätän, että ääneen lukemisesta tulee osa vakituista päiväjärjestystämme. Koska tiedän mitä muut siitä ajattelisivat, en kerro asiasta kenellekään. Tosin näillä sivuilla on paljon muutakin, mitä en ole kertonut kenellekään.</div><div> Merkillistä kuinka kirjoittamisen akti johtaa tunnustuksiin.</div><div> Toisaalta se johtaa usein myös siihen, että valehtelee silmät päästään.</div></blockquote><div><br />Kertoja siis liioittelee, valehtelee ja avautuu. Se tekee tästä osin omaelämäkerrallisesta teoksesta romaanin. </div><div><br /></div><div><i>Paras ystävä</i> on toistaiseksi ainoa Nunezilta suomennettu teos. Kirja toi hänelle 2018 National Book Awardin, ja se oli myös New York Timesin bestseller-listalla.</div><div><br /></div><div>Suosittelen <i>Parasta ystävää</i> kaikille esseitä ja kirjallisuusviitteitä janoaville, kirjoittajille, ystävyydestä ja surusta kiinnostuneille sekä luonnollisesti koiraihmisille. Ja toki kissojen ja muidenkin tassuttelijoiden ystävät voivat löytää Apollon tarinasta tunnistettavaa.</div><div><br /></div><div><br /></div></div></div><div>Helmet 2024: <i>10. Kymmenes kirja, jonka luet tänä vuonna.</i></div><div><i><br /></i></div><div>Sigrid Nunez: <i>Paras ystävä</i>. Alkuteos: The Friend (2018). Suom. Kristiina Drews. Aula 2024. 215 s. Lainasin kirjastosta.</div>Nannahttp://www.blogger.com/profile/00763284746373369174noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4701813997709857942.post-63186171702953684252024-02-14T10:28:00.000+02:002024-02-14T10:28:19.471+02:00Sattumuksia reissun päällä – Aino Huilaja: Paluumatkalla<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIzFtTeOIc0Sj_p1g-Cajnbj3JwMU4sYJ8twKPdL9cCFn2WifFVzd3ZjPRhcCjPiyqsZFv_U_c7iSTICc-X-4mAyLez83-2y5xwWrd7YNzEZ9kzWaxAITP6FFJCRDPr92l1D7n2nVSiMGJY2Dbe-t9kJcNF3XDTrPtgW4Tx2ER_3m7lTPKLSDHj2ZoHM7b/s2799/E6D3F3B6-AAB2-47F6-AF07-7E8B69254F31_1_201_a.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2798" data-original-width="2799" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIzFtTeOIc0Sj_p1g-Cajnbj3JwMU4sYJ8twKPdL9cCFn2WifFVzd3ZjPRhcCjPiyqsZFv_U_c7iSTICc-X-4mAyLez83-2y5xwWrd7YNzEZ9kzWaxAITP6FFJCRDPr92l1D7n2nVSiMGJY2Dbe-t9kJcNF3XDTrPtgW4Tx2ER_3m7lTPKLSDHj2ZoHM7b/w400-h400/E6D3F3B6-AAB2-47F6-AF07-7E8B69254F31_1_201_a.jpeg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Kansi: Jerry Ylkänen.</span></td></tr></tbody></table><br /><div><br /></div><div>Lapin hangilta Sardinian aurinkoon ja saksalaiselle leirintäalueelle. Lukija pääsee reissaamaan ympäri Eurooppaa Aino Huilajan sujuvan matkakertomuksen sivuilla. </div><div><br /></div><div>Matkaseurana Huilajalla ovat hänen puolisonsa Jerry Ylkänen ja pariskunnan koira Arska. Yksi keskeinen hahmo on myös oranssi, asumiskäyttöön rempattu paku nimeltä Ranssi. Kaikki ovat tuttuja Huilajan esikoisteoksesta <i><a href="https://www.kirjakimara.fi/2021/03/vapauden-tuntua-etsimassa-aino-huilaja.html" target="_blank">Pakumatkalla</a>,</i> jossa hän kertoi irtiotostaan Maikkarin uutisankkurin työstä ja van lifen eli pakuelämän alkukilometreistä.</div><div><br /></div><div>Aino Huilajan elämänseikkailu ja omannäköisen arjen rakentaminen siis jatkuvat. Tulkitsen, että elämä Ranssissa ei ole tulossa päätökseen, vaikka kirjan nimi <i>Paluumatkalla</i> voisi siihen viitata. Huilaja ei palaa maitojunalla takaisin kellokorttiarkeen, vaan puhuu sen puolesta, että pakustakin käsin voi tehdä töitä. Aivan yhtä oikeita kuin konttorissakin. Huilaja ja Ylkänen työllistävät itseään esimerkiksi ideoimalla tv-sarjan elämäntavastaan. Kun Yle ostaa sen, on juhlan paikka.</div><div><br /></div><div>Pidän Huilajan tavasta rakentaa reissusattumuksista tuokiokuvia. Kaikki ei ole pelkkää hehkutusta, vaan mukaan mahtuu myös epäonnisia sattumuksia, haavereita ja virhearvioita. <br /><br />Normeista poikkeava elämäntapa ja Huilajan letkeä kirjoitustyyli esikoisteoksessa jättivät positiivisia muistijälkiä, ja viihdyin mainiosti myös tämän jatko-osan äärellä. Kuuntelin sen äänikirjana, jonka Huilaja lukee itse. Sitten lainasin kirjan vielä kirjastosta, koska halusin nähdä kuvat.</div><div><br />Huilajan kirjan jälkimainingeissa olen seikkaillut erinäisillä somen van life -tileillä ja katselulistalla on Huilajan ja Ylkäsen Van Life -sarjan kakkoskausi Yle Areenassa.<div><br /><div>En varsinaisesti haaveile pakuelämästä tai -matkailusta ainakaan tässä elämänvaiheessa, mutta siitä on tullut yksi vaihtoehto tulevaan. Näinkin voi elää.</div><div><br /></div><div>Helmet 2024: <i>16. Kirjassa on valokuvia.</i></div><div><br />Aino Huilaja: <i>Paluumatkalla</i>. Otava 2023. 157 s. Kansi: Jerry Ylkänen. Lainasin kirjastosta / Bookbeat.</div></div></div>Nannahttp://www.blogger.com/profile/00763284746373369174noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4701813997709857942.post-35043581662985072372024-01-30T18:14:00.001+02:002024-01-30T18:29:56.617+02:00Välähdyksiä ja hengästyttävää sykettä – Zadie Smith: Risteymiä<div class="separator"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZX830QV7ehghrKUOX4vlUEn44sNO9qhNKBC1Xyutwjli0C7jnEZl2-f7EBEyYfXzJQDPUNBQn3ahInixp4aiwlU2ZQp3LsRcYhGnVrvUInyPvMpNkPoselpzOIXTkGXss64qmZLLK6rJ3W0fAWX3JDFdL08gh6XcjePyHhjM0ShuNffSx_osPYyufoehG/s3944/736CCF64-3D48-40A3-9BC7-56EAA036F70D_1_201_a.jpeg" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="2772" data-original-width="3944" height="450" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZX830QV7ehghrKUOX4vlUEn44sNO9qhNKBC1Xyutwjli0C7jnEZl2-f7EBEyYfXzJQDPUNBQn3ahInixp4aiwlU2ZQp3LsRcYhGnVrvUInyPvMpNkPoselpzOIXTkGXss64qmZLLK6rJ3W0fAWX3JDFdL08gh6XcjePyHhjM0ShuNffSx_osPYyufoehG/w640-h450/736CCF64-3D48-40A3-9BC7-56EAA036F70D_1_201_a.jpeg" width="640" /></a></div><p></p><br /><br /> Tuttavuuteni Zadie Smithin kanssa on edennyt kangerrellen. Kaikki alkoi melko lupaavasti <a href="https://www.kirjakimara.fi/2017/06/zadie-smith-swing-time-2016.html" target="_blank"><i>Swing timen</i></a> kanssa. Siitä parhaiten on jäänyt mieleen ystävyyden kuvaus, samoin venytetty pituus.<br /><br />Kompastellen sain luettua <i>Kauneudesta</i> muutama vuosi sitten kirjaston lukupiiriä varten, mutta se ei ollut minun kirjani. En kirjoittanut siitä postausta, ja muistiinpanot ovat hävinneet, mutta muistelen, että jokin ärsytti. Ehkä nokkeluus? Olisin halunnut tykätä, mutta en siinä onnistunut. <br /><br />Suhtaudun Smithiin edelleen kiinnostuneesti, sillä olin mukana valitsemassa tätä <i>Risteymiä</i>-romaania etälukupiirimme ensimmäiseksi kirjaksi. Luoteis-Lontoon hyörinään sijoittuva romaani leikittelee tyyleillä ja kerrontaratkaisuilla. Nyt ei ärsyttänyt kikkailu, vaan levottomuus. En oikein saanut kiinni mistään. <br /><br />Voisi varmaan sanoa, että Smith onnistuu vangitsemaan värikkään kaupunginosan sykkeen ja urbaanin tunnelman kirjan sivuille? Hektisyys hengästyttää. Lukija joutuu haukkomaan henkeään.<br /><br />En luultavasti olisi lukenut kirjaa loppuun saakka ilman lukupiiriä. Tästä päästäänkin siihen, miten lukupiiri saa laajentamaan lukemistoa. Kirjasta ei tarvitse tykätä, että syntyisi kiinnostava keskustelu. Myös tuska ja avoimeksi jääneet kysymykset on kiva päästä jakamaan. Ja oma kanta voi hyvin muuttua lukupiirin aikana.<br /><br />Idea etälukupiiristä syntyi Instagramissa viime vuoden lopulla. Olemme ehtineet tavata tosiammw vasta kerran, ja alkukiinnostuksen jälkeen meitä aktiivisia lukupiiriin osallistujia on aika vähän. Kaipaisimme joukkoomme vielä muutamia lukemisesta ja kirjoista juttelemisesta kiinnostuneita, jotka olisivat valmiita kohtaamaan verkossa noin kerran kuussa. <div><br /></div><div>Valitsemme kirjat yhdessä, seuraavalla kerralla tiistaina 13.2. juttelemme Leila Slimanin romaanista <i>Toisten maa</i>. Haluaisitko tulla mukaan? Jos kiinnostuit, laita minulle viestiä, niin kerron lisää. Vielä olisi pari viikkoa aikaa lukea kirja. <br /><br />Helmet 2024: <i>24. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääkaupunkiin.</i><br /><br />Zadie Smith: <i>Risteymiä</i>. Alkuteos: NW (2012). Suom. Irmeli Ruuska. WSOY 2013. 349 s. Lainasin kirjastosta.</div>Nannahttp://www.blogger.com/profile/00763284746373369174noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4701813997709857942.post-22121884040339272002024-01-27T13:46:00.002+02:002024-01-27T13:46:41.797+02:00Ei ihan tavallinen vapaapäivä – Ian McEwan: Lauantai<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilNBrHeWpJEwbQd6sa1kPPioeI_T9YKuNqcIwHTw_ijtu0KEFgro4n90h6GBnxKFcvptnzkFoBFP4UmaW82IvA8SV4wZ1xeSewlwM2cKfNmG90hchQORiDpK1VtpVVbym0KcInZ8_ikZfw7aKDiBvQ8X1EYyx3Qbs0bE10JkRc56SPl49H3zWfWv49x-RK/s3958/E685E6FE-7328-4EDF-BBCD-D21AF80715C7_1_201_a.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2968" data-original-width="3958" height="480" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilNBrHeWpJEwbQd6sa1kPPioeI_T9YKuNqcIwHTw_ijtu0KEFgro4n90h6GBnxKFcvptnzkFoBFP4UmaW82IvA8SV4wZ1xeSewlwM2cKfNmG90hchQORiDpK1VtpVVbym0KcInZ8_ikZfw7aKDiBvQ8X1EYyx3Qbs0bE10JkRc56SPl49H3zWfWv49x-RK/w640-h480/E685E6FE-7328-4EDF-BBCD-D21AF80715C7_1_201_a.jpeg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="text-align: left;"><span style="font-size: x-small;">Päällyksen kuva: Chris Frazer Smith.</span></span></td></tr></tbody></table><p><br /></p><p>On helmikuinen lauantai vuonna 2003 Lontoossa. Neurokirurgi Henry Perowne herää varhain aamulla, oikeastaan aamuyöstä, ja näkee makuuhuoneen ikkunastaan liekehtivän lentokoneen. Syyskuun 11. päivän terroriteot New Yorkissa ovat tuoreessa muistissa, joten uhkakuvia alkaa piirtyä keski-ikäisen perheellisen miehen mieleen.</p><p>Lentokone ja sen uutisointi kuitenkin tippuvat nopeasti uutisvirrassa sivuseikoiksi, kun Henryn päivä etenee. Vapaapäivän ohjelmaan kuuluu squashia kaverin kanssa sekä vierailut muistisairaan äidin luona ja kitaristipojan bänditreeneissä. Illalla koko perhe kokoontuisi illalliselle, tytärkin tulisi pitkästä aikaa kotiin.</p><p>Lontoon kaduilla jylisee historiallisen suuri sodanvastainen mielenosoitus, ja Henry kohtaa sattumalta pikkurikollisen matkallaan squash-hallille. Tuo kohtaaminen vaikuttaa koko loppupäivän kulkuun, mutta juonesta ei parane enempää paljastaa.</p><p>McEwan on tehnyt paljon taustatyötä, jotta osaisi kuvata kirurgipäähenkilönsä työtä uskottavasti. Lukija pääseekin leikkaussaliin Henryn muistoissa ja myös tuona vaiheikkaana vapaapäivänä. Mielenkiintoista on lukea, miten huippukirurgille kirjat tuottavat ongelmia:</p><p></p><blockquote>Hän ei useinkaan jaksa lukea kirjoja loppuun. Keskittymiskykyä riittää vain työhön, vapaa-aikana hän on liian lyhytjännitteinen. On ällistyttävää, mitä kaikkea ihmiset väittävät ehtivänsä tehdä vapaa-aikoinaan, vaikka heidän täytyy katsojatilastojen katteeksi istua neljä, viisi tuntia päivässä television ääressä. </blockquote><p></p><p>Keskittymiskyvyn puute vaivasi siis jo parikymmentä vuotta sitten, kun älypuhelinta ei vielä voinut syyttää. </p><p>McEwanin yhdenpäivänromaani on vetävä lukukokemus. Juonessa riittää yllätyksellisyyttä juuri sopivasti – kunhan jätät lukematta suomennoksen lievetekstit, jotka paljastavat aivan liikaa. Suurimman käänteen paljastuminen ei kuitenkaan pilaa lukukokemusta, koska <i>Lauantai</i> on paljon enemmän kuin juonensa. Se piirtää ajankuvaa, pohtii elämän merkitystä ja onnellisuuden aineksia sekä näyttää sattuman oikut. Mieleen jää, miten runous kukistaa väkivallan kekseliäällä tavalla.</p><p><i>Lauantai</i> houkuttelee lukemaan lisää McEwania, jonka tuotannossa riittää kahlaamista, sillä suomennoksia on melkein parikymmentä. Omassa hyllyssäni polttelee joukko kirpparilöytöjä, joista seuraavaksi vuoroon pääsee joko <i>Rannalla</i> tai <i>Polte. </i>Aiemmin olen lukenut kirjailijalta romaanit <a href="https://www.kirjakimara.fi/2015/04/ian-mcewan-lapsen-oikeus-2014.html" target="_blank"><i>Lapsen oikeus</i></a>, <a href="https://www.kirjakimara.fi/2015/10/ian-mcewan-sovitus-2001.html" target="_blank"><i>Sovitus</i></a> ja <a href="https://www.kirjakimara.fi/2017/04/ian-mcewan-pahkinankuori-2016.html" target="_blank"><i>Pähkinänkuori</i></a>. </p><p><i>Lauantailla</i> osallistun <a href="https://www.kirjakimara.fi/p/hus-hyllynlammittajat.html" target="_blank">Hus, hyllynlämmittäjät -lukuhaasteeseen</a>, ja täytän sillä <a href="https://www.kirjakimara.fi/p/helmet-2024.html" target="_blank">Helmet 2024 -haasteessa</a> kohdan <i>14. Kirjassa harrastetaan.</i></p><p><br /></p><p>Ian McEwan: <i>Lauantai</i>. Alkuteos: Saturday (2005). Suom. Juhani Lindholm. Otava 2006. 390 s. Ostin käytettynä. </p>Nannahttp://www.blogger.com/profile/00763284746373369174noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4701813997709857942.post-83969465849117731742024-01-21T12:56:00.001+02:002024-01-21T12:59:28.588+02:00Suhteen ruumiinavaus – Märta Tikkanen: Kaksi: Kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta<p></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9rUu4J2P-aVncxAp_arsZbtrdhYshEVyp6ED8JyhtV1jemyZi6g5Ssb2TqaLETT7KeGpEemofm5CM_fpZ-NOtD5MDJMV_G5djqnk7-irgd0KeuBQnvxEiN9MfeWi86udIcRwPUo0cCzoO_q1qbXkV-mCJViV0dSjWfd_AKfHE_NCglzTTGJR2xFWORUcp/s3974/BDB59354-6F7D-4495-9F7D-1FB5F57DC9AA_1_201_a.jpeg" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2235" data-original-width="3974" height="360" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9rUu4J2P-aVncxAp_arsZbtrdhYshEVyp6ED8JyhtV1jemyZi6g5Ssb2TqaLETT7KeGpEemofm5CM_fpZ-NOtD5MDJMV_G5djqnk7-irgd0KeuBQnvxEiN9MfeWi86udIcRwPUo0cCzoO_q1qbXkV-mCJViV0dSjWfd_AKfHE_NCglzTTGJR2xFWORUcp/w640-h360/BDB59354-6F7D-4495-9F7D-1FB5F57DC9AA_1_201_a.jpeg" width="640" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-size: x-small;">Päällys: Anders Carpelan.</span></td></tr></tbody></table><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br />Instagramissa innostuin Janitan (@tyonaisenvaimo) Märta Tikkanen -lukuhaasteesta nimeltä Puolen vuoden rakkaustarina. Kesäkuun loppuun asti on aikaa lukea Märtaa. Haasteen aloittamiseen oli minulla matala kynnys, sillä muun muassa tämä <i>Kaksi</i> löytyi omasta hyllystäni. <br /><br />Elämäkerran alaotsikko <i>Kohtauksia eräästä taiteilija-avioliitosta</i> sai odottamaan kahden kirjailijan liiton ruotimista ja Märtan muutamia kirjoja lukeneena suoraa puhetta. Välillä teksti on jaarittelevaa ja tekojen selostamista, mutta kyllä sinne suoruuteen ja ruotimiseenkin päästään.<br /><br />Märtan ja Henrikin rakkaustarina alkaa 1960-luvun alussa, kun molemmat ovat vielä tahoillaan naimisissa. He työskentelevät Hbl:llä ja alku on salatapaamisia myös kesken työpäivien. Sydämiä särkyy.<br /><br />Märtalla on tytär aiemmasta liitosta, ja hän saa Henrikin kanssa kolme yhteistä lasta. Uusperhe asettuu Haukilahteen rivitaloon. <div><br /></div><div>Henrik on kolumnisti, kirjailija ja myös tuottelias piirtäjä. Märta hoitaa lapset, äidinkielenopettajan työnsä ja sittemmin Arbiksen eli Helsingin ruotsinkielisen rehtorin toimen. Siinä ohella hän kirjoittaa. Öisin punaisella sohvalla tai Arbiksen kellarissa. <br /><br />Märtan kuvauksen mukaan rakkaus liekehti alussa pitkälti siksi, että he molemmat olivat kirjoittajia. Oli tarkoitus perustaa tasa-arvoinen kirjoittajaliitto. Toisin kävi. Henrik vähättelee, latistaa ja huijaa vaimoaan. Esimerkiksi kun Märta luulee, että lehtihaastattelu tehtäisiin heidän molempien kirjoista, hänen roolikseen jää hymistelevän statistivaimon rooli.<br /><br />Kirjoittava vaimo tuntuu olevan Henrikille uhka, vaikka juuri kirjoittaminen oli alkuun se yhdistävä tekijä. Mitä pahemmaksi Henrikin alkoholismi äityy, sitä hurjempia ovat myös harhat. Märta haukkoo henkeä miehensä oikkujen, neljän lapsen ja vähättelevien asenteiden puristuksissa. </div><div><br /></div><div>Kun Henrik kuolee leukemiaan, päättyy myös kirja. Märta toteaa: </div><div><br /></div><div><blockquote>Kaipaan häntä usein. Hetkeäkään en ole toivonut häntä takaisin.</blockquote><br /><br />Ajattelin alkavana kirjavuotena lukea Henrikin osoitesarjaa, josta olen aiemmin lukenut aloitusosan, mutta taidankin keskittyä Märtaan. Ainakin <i>Sofian omaan kirjaan </i>ja <i>Punahilkkaan</i> heräsi kiinnostus. Ehkä uusintalukuun pääsevän mainiot <i>Vuosisadan rakkaustarinan</i> ja <i>Miestä ei voi raiskata</i>. Katsotaan, jos jää Tikkas-kiintiötä vielä osoitteisiin.<br /><div><br /></div><div><i>Kaksi</i> tuo minulle osumat myös <a href="https://www.kirjakimara.fi/p/hus-hyllynlammittajat.html" target="_blank">Hus, hyllynlämmittäjät</a> -lukuhaasteeseen ja <a href="https://www.kirjakimara.fi/p/helmet-2024.html" target="_blank">Helmet 2024 -haasteeseen</a> (42. Kirjan nimessä on alaotsikko).</div></div><div><br /></div><div>Märta Tikkanen: Kaksi. Alkuteos: <i>Två – Scener ur ett kontnärsäktenskap</i>. Tammi 2004. 350 s. Ostin käytettynä. </div>Nannahttp://www.blogger.com/profile/00763284746373369174noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4701813997709857942.post-72409001086547764132023-12-31T13:45:00.000+02:002023-12-31T13:45:20.112+02:00Lukuvuoden 2023 summaus<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcctL9q7FN4IxBTO_boKn4n9cImRNb1E8vdLLCmu2Tvpm5dt4Fln6oKRY2FmGo3Cunf1ta9ypI7l4Ofgl-vFTwtFUyrp6SK58Iv4uwoWj_oXv2F_B11cmiZEkwDNtzpRvqZ-b2Kk9rtcja1w_NzGCrBqQrVBDPCfm4_BnL6ve7_Ijh1DPqQV3yKWGqTPZi/s1080/Kirjakimara%20marraskuu%20(1).png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhcctL9q7FN4IxBTO_boKn4n9cImRNb1E8vdLLCmu2Tvpm5dt4Fln6oKRY2FmGo3Cunf1ta9ypI7l4Ofgl-vFTwtFUyrp6SK58Iv4uwoWj_oXv2F_B11cmiZEkwDNtzpRvqZ-b2Kk9rtcja1w_NzGCrBqQrVBDPCfm4_BnL6ve7_Ijh1DPqQV3yKWGqTPZi/w400-h400/Kirjakimara%20marraskuu%20(1).png" width="400" /></a></div><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><br /><br />Lukuvuoden paketointi on hauskaa ja hämmentävää puuhaa. 👩🏻💻📚<br /><br />Vuoden varrella listaan lukemiseni vähän leväperäisesti Goodreadsiin ja tietokoneen muistiinpanoihin. Sitten loppuvuodesta ynnäilen ja tarkistelen listauksiani. Yleensä luvut yllättävät, niin tänäkin vuonna.<br /><br />🎉 Ensimmäinen yllätys on, että luin yhtä monta romaania ja runokokoelmaa, molempia 47. Olen nyt koonnut runokirjajoulukalenterin kahdesti, mikä on pitänyt runokiinnostusta yllä läpi vuoden. Runot ovat avanneet tänäkin vuonna monta lukujumia.<br /><br />🎉 Toinen yllätys on luettujen kirjojen määrä. Tiesin, että lukutavoitteeni 100 kirjaa täyttyy, mutta en arvannut ihan tällaista ylitystä. Luin 120 kirjaa, mikä on enemmän kuin koskaan yhden vuoden aikana. Luku selittyy runoinnostuksellani: ohuita runokokoelmia tulee luettua määrällisesti enemmän kuin paksuja romaaneja.<br /><br />🎉 Kolmas yllätys on, että luin 33 eri kustantamon kirjoja. Jälleen selitys löytyy runoista, joiden lukeminen on tutustuttanut lukuisiin pienkustantamoihin.<br /><br />Jotakin tuttua luvuissa sentään on: kokonaissivumäärä on samansuuntainen viime vuosien kanssa. Luin jälleen enemmän naisten (70 %) kirjoittamia kirjoja kuin miesten ja hitusen enemmän kotimaista (61 %) kuin käännettyä.<br /><br />Tuttua on myös se, että en taaskaan ehtinyt tai jaksanut postata kaikista hyvistä lukemistani kirjoista. Esimerkiksi tästä kotimaisesta kymmeniköstä jäi kirjoittamatta, joten tässä listamuodossa kollektiivinen lukusuositus:<br /><br /><ul style="text-align: left;"><li>Satu Vasantola: Kun isä osti merenkurkun</li><li>Kjell Westö: Molly & Henry</li><li>Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa</li><li>Pirkko Soininen: Kipulintu</li><li>Katja Kettu: Erään kissan tutkimuksia</li><li>Philip Teir: J&B: Kohtauksia eräänlaisesta avioliitosta</li><li>Maria Peura: Esikoinen</li><li>Hannu Paloniemi: Lumiluolapoika</li><li>Kati Tervo: Tyttö joka olin</li><li>Riikka Sandberg: Ørja</li></ul><br />Tänä vuonna viiden vuoden Kirjoja ulapalta -putkeen tuli tauko, mutta toivon, että tulevana kesänä saan taas haasteen järjestettyä. 🌊<br /><br />Helmet-haasteesta jäi muutama kohta täyttämättä. Voi olla, että pienellä jumpalla ja siirtelyllä saisin kaikki kohdat täyteen, mutta se ei ole tärkeää. Huomio on jo ensi vuoden haasteessa ja sen houkutuksissa!<br /><br />Inspiroivaa kirjavuotta 2024! 💥Nannahttp://www.blogger.com/profile/00763284746373369174noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4701813997709857942.post-32672247008281511812023-12-30T18:24:00.003+02:002023-12-30T18:24:49.039+02:00Loppuvuoden lukunautintoja – Karoliina Timonen: Laina & Karolina Ramqvist: Karhunainen<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8hpVgHuz_VHyFWsR5L97lYN2BJF0Dw91E8lPmeDJhyphenhyphennVCPdoL39QEwRq4oKmtWayvGtKh9RQMUxa4xnY-nXwnufhqQvfEfvSV-HOqQ4amYuCQFPY_ZNgtF2m1UocRmWdjqpq9r3_fhjhL_zQo_5WJMgb6zlUirgUeP_KCREL8GZFYyyMUQAAVHvzK0L9f/s2918/0876B932-FF9F-423B-8266-CC10291A342C_1_201_a.jpeg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="2918" data-original-width="2917" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj8hpVgHuz_VHyFWsR5L97lYN2BJF0Dw91E8lPmeDJhyphenhyphennVCPdoL39QEwRq4oKmtWayvGtKh9RQMUxa4xnY-nXwnufhqQvfEfvSV-HOqQ4amYuCQFPY_ZNgtF2m1UocRmWdjqpq9r3_fhjhL_zQo_5WJMgb6zlUirgUeP_KCREL8GZFYyyMUQAAVHvzK0L9f/w400-h400/0876B932-FF9F-423B-8266-CC10291A342C_1_201_a.jpeg" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lainan kannen suunnittelu: Ville Laihonen.<br />Karhunaisen kansi: Jenni Noponen.</td></tr></tbody></table><div><br /></div><div><br /></div><br />Kirjailijan etunimien lisäksi Karoliina Timosen <i>Lainalla</i> ja Karolina Ramqvistin <i>Karhunaisella</i> on muutakin yhteistä. <br /><br />📖 Ovat parhaimmillaan keskeytyksettä luettuina. Aloitin molemmat kertaalleen väärään aikaan. Ramqvist-yrityksestä on useampi vuosi, Timosen lainasin ensimmäisen kerran kirjastosta syksyllä heti ilmestymisen jälkeen. Nyt joulun tienoilla tunnelma oli näille sopivan kiireetön.<br /><br />📖 Leikittelevät historiallisilla faktoilla ja fiktiolla. Timonen rakentaa biofiktiota Lainasta, kirjailija Kalle Päätalon ensimmäisestä vaimosta. Ramqvist kiinnostuu 1500-luvulla eläneestä Marqueritesta, joka hylätään autiolle saarelle vain muutaman ihmisen kanssa, asuu luolassa ja synnyttää siellä lapsen.<br /><br />📖 Sisältävät omaperäisiä kerronnallisia ratkaisuja. <i>Lainassa</i> tulevaisuuden tunteva ja vihjaileva kertoja heittää lukijalle täkyjä. Toinen tehokeino on runsas toisto. <i>Karhunaisessa</i> kirjailija Ramqvistin oma elämä kietoutuu Marqueriten vaiheisiin. Kirjailijan pakonomainen tutkimustyö luo romaaniin imua, kirjoittamisen kommentointi tuo mukaan metatason. Toisto ja metataso vieraannuttavat, mutta sopivat aiheisiinsa niin, että ovat sittenkin rohkeita ja toimivia ratkaisuja.<br /><br />📖 Kertovat naisen selviytymisestä. Laina selviää omalla tavallaan nuoruuden tragediastaan, Kallen pettämisistä ja erosta, Marquerite mahdottomista oloista saarelta. <br /><br /><br /><div>Minkä duon kanssa sainkaan päättää tämän lukuvuoden! Huomenna vielä summailen koko vuotta tilastojen valossa, sillä luvuissa kajastelee mielenkiintoinen yllätys, vaikka ne eivät lukemisessa pääasia olekaan.</div><div><br /></div><div> <br /><br />Karoliina Timonen: <i>Laina</i>. WSOY 2023. 416 s. Lainasin kirjastosta. </div><div><br /><br />Karolina Ramqvist: <i>Karhunainen</i>. Alkuteos: Björnkvinnan. Suom. Laura Kulmala. Gummerus 2020. 363 s. Lainasin kirjastosta. </div><div><br /></div><div>Helmet 2023: <i>37. Kirja kertoo elämäntavasta, jota ei enää ole.</i></div>Nannahttp://www.blogger.com/profile/00763284746373369174noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4701813997709857942.post-19742094056314807212023-12-24T07:00:00.009+02:002023-12-24T07:00:00.336+02:00Runokirjajoulukalenteri: luukku 24 – Tuija Takala: Alusta loppuun<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjuXBcOoZcuunAwXk8QoSFGDvxooDIreNC_KT6koNsCuNCgoS93lIc9QiZ6CVD4fsYziJP8vmxEir0l5GwsXdi49XdDM0gqB__Tc6TiN9n-uT-n0CZ_pHcwV4znMDGl2A77bAboNi6sEqroOe1chA_W7VDuZjqMKwg2yusWMpYwAOmasCyxR120CE8UEJB/s1080/2023%20luukku%2024.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjuXBcOoZcuunAwXk8QoSFGDvxooDIreNC_KT6koNsCuNCgoS93lIc9QiZ6CVD4fsYziJP8vmxEir0l5GwsXdi49XdDM0gqB__Tc6TiN9n-uT-n0CZ_pHcwV4znMDGl2A77bAboNi6sEqroOe1chA_W7VDuZjqMKwg2yusWMpYwAOmasCyxR120CE8UEJB/w400-h400/2023%20luukku%2024.png" width="400" /></a></div><br /><p></p><br />Aattoaamun luukussa välkehtii kirkkaita selkorunoja. ✨ Tuija Takala käyttelee kieltä Alusta loppuun -kokoelmassaan oivaltavasti ja nokkelasti, mutta sellaisella selkeydellä, että runoista saa helposti kiinni.<br /><br />Selkorunot sopivat esimerkiksi runoharrastuksen käynnistämiseen tai suomen kielen opiskeluun. Selkorunoissa on käytetty helppoa suomen kieltä, jonka sanasto on tavanomaista ja rakenteet selkeitä.<br /><br />Helpotettu kieliasu ei tarkoita köyhää sisältöä. Kokoelman runoissa pohditaan esimerkiksi ajan kulumista ihmisen elämänkaaren ja luonnon kiertokulun kautta. Muistaminen ja unohtaminen sekä arjen pienet teot ja kauneus ovat myös esillä.<br /><br />Päivän runo löytyy osiosta Aika kuluu:<br /><br /><br /><blockquote><i>Lasken lumen hiutaleita,<br />puiden lehtiä<br />ja rakkaani hiuksia.<br /><br />Joka kerta sekoan laskussa.<br />En saa oikeaa tulosta.<br /><br />Se ei haittaa.<br />Ei ole oikeaa määrää sille,<br />mikä on tärkeää.</i></blockquote><br /><br />Runo päästää lähelle, kun ensin ei tarvitse perata ja etsiä: alun arkiset tilanteet tunnistaa varmasti moni. Havainnoista runo kasvaa toteamaan, että merkityksellisissä asioissa määrä ei ole oleellinen mittari. <br /><br />Runon mahdottomista laskutoimituksista sain kokemusta viimeksi eilen. Taivaalta maahan tömähteli niin suuria lumihiutaleita, että melkein pysyin laskuissa mukana.<div><br /></div><div>Kirjan lopussa on kysymysliite, jota voi käyttää tukena runoista keskustellessa tai yksikseen pohdiskellessa. Päivän runoon liittyvät seuraavat kysymykset: "Mitkä asiat ovat sinulle nyt tärkeitä? Voiko niitä laskea tai mitata?" Oivallisia apuvälineitä runoanalyysiin tai virikkeitä oman runon kirjoittamiseen!<div><br />Selkorunouden siivittämänä päättyy jouluinen kalenterini. Luukuista paljastui enimmäkseen kotimaisia uudehkoja runokokoelmia, mutta mausteeksi ripottelin joukkoon aforismeja, käännettyä ja vähän jotakin vanhempaa.<br /><br />Runokirjakalenteri on oma pieni sitoutumaton projektini, jonka myötä voin antaa runoille näkyvyyttä. Tilastot kertovat, että runosisältöni ovat tavoittaneet joulukuun aikana Instagramissa ja täällä blogissa yhteensä tuhansia silmäpareja. Runous ansaitsee kaiken mahdollisen huomion. <br /><br />Löytöretkeily runojen maailmassa on antoisaa, se ravitsee ja herättää. Se ei vaadi ihmeitä, ei oikeastaan muuta kuin lukemista ja pysähtymistä. <br /><br />Rauhallista joulunaikaa! ❤️<br /><br /><br />Tuija Takala: <i>Alusta loppuun. </i>Avain 2023. 94 s. Lainasin kirjastosta. Kansi: Jussi Jääskeläinen.<br /></div></div>Nannahttp://www.blogger.com/profile/00763284746373369174noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4701813997709857942.post-67870602686730424022023-12-23T07:00:00.001+02:002023-12-23T07:00:00.141+02:00Runokirjajoulukalenteri: luukku 23 – Anna Elina Isoaro: Tämänilmaiset<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifUEHdCPWJfXjuSvwRix3uXL584vHVf3BzXU-K9BL0qqhlxg2HOk0qh3SRPJaXOyKHZucsujA7ofcJOg9OnvbVZ2inkAZz9IQHSKfUs4mtrYwQdLpR-WfgoZ3EeWbZxsPAV-65WtjEw0Z5GlFWYaDYeRMAKJL8OvePpTz2T1qq_8GMneRYNwPGODVJ0Op6/s1080/@kirjakimara%20%23runokirjajoulukalenteri%20@2023.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEifUEHdCPWJfXjuSvwRix3uXL584vHVf3BzXU-K9BL0qqhlxg2HOk0qh3SRPJaXOyKHZucsujA7ofcJOg9OnvbVZ2inkAZz9IQHSKfUs4mtrYwQdLpR-WfgoZ3EeWbZxsPAV-65WtjEw0Z5GlFWYaDYeRMAKJL8OvePpTz2T1qq_8GMneRYNwPGODVJ0Op6/w400-h400/@kirjakimara%20%23runokirjajoulukalenteri%20@2023.png" width="400" /></a></div><br /><br />Anna Elina Isoaron kolmas runokokoelma <i>Tämänilmaiset</i> on kirja surusta, oman lapsen menettämisestä. Omakohtainen teos on koskettava, ilmava ja oivaltava. Tuskaa on, mutta se ei tukehduta lukijaa. <br /><br />Runoissa kuolemasta puhutaan suoraan, heti eteisessä vastassa ovat ”kauluri, kurahanskat ja kuolema”. Menetys läpäisee kaiken. Lapsen nimi Veikko kaiverretaan graniittiin, syntymällä ja kuolemalla on sama päivämäärä. Syntyvän ja kuolevan mitat ovat samat.<br /><br />Kokoelman nimi <i>Tämänilmaiset</i> viittaa heihin, jotka jäävät suremaan: äitiin, isään ja isoveljeen, muihin läheisiin.<br /><br />Surulle ei ole diagnoosia, mutta se halvaannuttaa, tekee tavallisen arkipäivän läpiviemisestä vaikeaa, liki mahdotonta. Arki on kuitenkin se, mikä vie eteenpäin. On palautettava kirjaston kirjat ja vietävä esikoinen hammaslääkäriin.<br /><br />Surun sävyttämät tunteet ja havainnot saavat runoissa toisinaan Alias-pelikortin muodon, toisinaan lainataan aineksia saduista ja itkuvirsistä. <br /><br />Osiosta Riite valikoin päivän katkelman:<br /><br /><blockquote><i>neulasia hississä<br /><br /><br />arjen ja pyhän suhde ei ole tasa-arvoinen<br />avun ja katastrofin<br /><br /><br />kuolinsyyraporttia odottaessa<br />postiluukku kolahtaa<br />iloista joulua</i></blockquote><br /><br />Ystävällinen jouluntoivotus on irvokas, kun oma elämä on juuri romahtanut. Kaikenlainen hyvää tarkoittava tuki ja apu voi tuntua väärin mitoitetulta tai jotenkin vain vääränlaiselta. Voiko mikään oikeastaan olla oikein, kun oma lapsi on vastikään kuollut?<br /><br />Surevalle runon puhujalle joulu on neulasia hississä. Pyhän vietto on erilaista kuin koskaan ennen, hän kun ei haluaisi mitään muuta kuin elää vastasyntyneen kanssa arkea rutiineineen.<br /><br />Näin joulun aatonaattona <i>Tämänilmaiset</i> muistuttaa siitä, että tämäkään joulu ei ole kaikille ilon juhla. Jos elämässä on yksinäisyyttä, surua tai muita menestyksiä ja haasteita, ovat joulunpyhät vain päiviä, joista on selvittävä.<br /><br /><br />Anna Elina Isoaro: <i>Tämänilmaiset</i>. Aviador 2023 (2. p.). 83 s. Lainasin kirjastosta. Kansi: Jonna Nisu. Kannen maalaus: Aino Louhi.Nannahttp://www.blogger.com/profile/00763284746373369174noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4701813997709857942.post-87949702498581471082023-12-22T07:00:00.018+02:002023-12-22T07:00:00.139+02:00Runokirjajoulukalenteri: luukku 22 – Lasse Hauerwaas: Tämä on ehdottomasti yksi runokokoelmista joita on koskaan kirjoitettu<p></p><div style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUgyTdTKJ9JFuITc-WyWY4eyTwVEn1_iFMryU113NQ_gE0KOR0EESzz-lTsQG38LROX5WLFRiB9yLiv-XqkkVjhE8VcglK6VSwTTq9Q3MchSUtB9NzWaAkmLNuDFi5tmXcqhhqO2QTBaATFFXF6fV0OYPEmFhg9aqnIXlIclxYlgIJdoG0tQNArjl2z_mF/s1080/2023%20luukku%2022.png"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjUgyTdTKJ9JFuITc-WyWY4eyTwVEn1_iFMryU113NQ_gE0KOR0EESzz-lTsQG38LROX5WLFRiB9yLiv-XqkkVjhE8VcglK6VSwTTq9Q3MchSUtB9NzWaAkmLNuDFi5tmXcqhhqO2QTBaATFFXF6fV0OYPEmFhg9aqnIXlIclxYlgIJdoG0tQNArjl2z_mF/w400-h400/2023%20luukku%2022.png" width="400" /></a></div><div style="text-align: center;"><br /></div><br />Lasse Hauerwaasin runokokoelmassa <i>Tämä on ehdottomasti yksi runokokoelmista joita on koskaan kirjoitettu</i> on räkäläromantiikkaa, arjen havaintoja ja huumoria. Etukannen trukki ja takakannen runoilija viinilasin ja pullon kanssa rakentavat vaikutelmaa.<br /><br />Kirjan nimi saa hymyn huulille ja aprikoimaan, puuttuuko siitä jotakin. Jokainen voi pienen keltaisen teoksen luettuaan täydentää nimekettä kokemuksensa perusteella. Onko käsillä kenties yksi hauskimmista, häiritsevimmistä vai rosoisimmista runokokoelmista?<br /><br />Runoissa vilahtelevat viski, lääkkeet ja eurolavat. Liskojen yökin saa oman runonsa. Tapahtumapaikka hahmottuu usein Helsingin Sörnäisiin.<br /><br />Päivän runoksi poimin Alinan joulutarinan, joka on kuin baaritiskillä kuultu kertomus. Se alkaa näin:<div><br /><br /><blockquote><i>Ceausescun oikeudenkäynnin jälkeen<br />näit ystäväsi Saksasta ostetun Barbien<br /><br />syksyn hartaasti aneltuasi<br />joulupaketista paljastui nukke<br />paras jonka vanhempasi löysivät<br /><br />ei kuitenkaan Barbie<br /><br />lohdutonta itkua<br /><br />särkynyt sydämesi särki vanhempiesi sydämet<br /><br />mutta ne särkyneet sydämet paikattiin lämpimin<br />halein ja keskustelulla elämän realiteeteista</i></blockquote><div><br />Saatuja lahjoja paremmin muistaa ne, jotka osuivat vähän viereen. Vastaava nukke ei ole sama kuin aito. Jos toivoo rattikelkkaa ja saa tavallisen pulkan, on itkussa pitelemistä. <br /><br />Runossa suuri pettymys vaihtuu parempaan yhteyteen. Särkynyt sydän paikkaantuu haleilla. Myöhemmin runossa lämpö jatkaa kulkuaan, kun kertoja ja kuulija halaavat.<br /><br />Reaktiosta hutilahjaan voi syntyä myöhemmin jopa hauska tarina, vaikka aattoiltana ei naurata yhtään. Ja jos väärään lahjaan yhdistyy epäreiluuden kokemus, tuo saa ja minä en, kerrottuun tarinaan hiipii katkera sivumaku.<br /><br />Tulevana jouluna kääröistä löytyy arvatenkin hittejä ja huteja, mutta toivottavasti lämpö on se, jota tarinoitsijat vievät eteenpäin.<br /><span style="color: #1c2b33; font-family: -apple-system, system-ui, Segoe UI, Roboto, Helvetica, Arial, sans-serif, Apple Color Emoji, Segoe UI Emoji, Segoe UI Symbol;"><span style="font-size: 14px; white-space-collapse: preserve;"><br /><br /></span></span>Lasse Hauerwaas: <i>Tämä on ehdottomasti yksi runokokoelmista joita on koskaan kirjoitettu.</i> Enostone 2023. 65 s. Lainasin kirjastosta. Kansi: Asko Künnap.</div></div>Nannahttp://www.blogger.com/profile/00763284746373369174noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4701813997709857942.post-5199047957669706792023-12-21T07:00:00.001+02:002023-12-21T07:00:00.138+02:00Runokirjajoulukalenteri: luukku 21 – Katja Meriluoto: Mehiläisen paino<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcBjK9Jqb_qli3ZYhG7b8O7iyYrpj7S0jg5LDiOdnml8f0u7uTf1iVMghmMCMgPIl8dL3nR2IrJX8se4gX2F1s8MNtGCdq-4uIiOG8TGVbWhLk-vSJij5FFv4SzsS4sVQccvTa5mSp5VItD3ZBTEpzjX8nDswWjQ-cxy19ZIJ_8ZDlmeu1oRKcDeiiWkp4/s1080/2023%20luukku%2021.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgcBjK9Jqb_qli3ZYhG7b8O7iyYrpj7S0jg5LDiOdnml8f0u7uTf1iVMghmMCMgPIl8dL3nR2IrJX8se4gX2F1s8MNtGCdq-4uIiOG8TGVbWhLk-vSJij5FFv4SzsS4sVQccvTa5mSp5VItD3ZBTEpzjX8nDswWjQ-cxy19ZIJ_8ZDlmeu1oRKcDeiiWkp4/w400-h400/2023%20luukku%2021.png" width="400" /></a></div><br /><br /><br /><br />Katja Meriluodon esikoiskokoelmassa <i>Mehiläisen paino </i>yhdistyvät vangitsevalla tavalla satumainen tunnelma, identiteetin rakentuminen ja ilmastonmuutos. <br /><br />Takakansi ohjaa lukemaan kokoelmaa kasvu- ja matkakertomuksena. Liikkeelle lähdetään äiti Marfan, huolehtivan hahmon hoteista. Runomatkalla haetaan paikkaa ja mietitään, mihin kuulutaan. Miten pärjää parven tai pesän ulkopuolella mehiläinen, entä ihminen?<br /><br />Teos jakautuu viiteen osioon, ne kuljettavat lasiseinäiseen maailmaan ja laitumelle, sitten kaamoksen kautta merelle, jolla voi todeta: ”että näinkin voi elää”. <br /><br />”Mehiläisen paino kämmenellä” on vain grammoja, mutta mehiläisten tuhossa ihmisellä on niin suuri rooli, että vastuu kivettää hartiat.<br /><br />Neljännessä osiossa eletään kaamosta talvipallossa:<br /><br /><br /><div><i><blockquote>Sataa lunta, preesens,<br />vuodenaika on mikä on, oikukas,<br />väistää määrittelyjä.<br />Kulkutautien aika.<br />Hengitystä pidätellen odotan eräänlaista kevättä.</blockquote></i><br /><br />Tänä vuonna eteläiseenkin Suomeen saatiin aikaisin paksu lumikerros, ja talvi tuntui varhain talvelta. Kunnes alkoivat lauhat päivät ja vesisateet. Eilen lähimetsässä oli kevään tuntua.<br /><br />Korona ja muut kulkutaudit kaatavat ihmisiä näin joulun alla petiin, vaikka pahimmat pandemia-ajat alkavat muuttua historiaksi. Huomenna on vuoden lyhyin päivä, mikä kääntää huomion kevään odotukseen. Minkälainen ikinä se onkaan.<br /><br />Meriluodon runoissa on synkkien aiheiden vastapainona lohtua. Vaikka jäätiköt sulavat ja merenpinta kohoaa, päivät ja vuodet jatkavat kiertoaan.<br /><br />Ilmastoahdistusta voi helpottaa vahvistamalla omaa luontosuhdettaan. Siihen oivia keinoja ovat lähiluonnossa liikkuminen, sen tarkkailu ja sen kanssa tutuiksi tuleminen. Kenties kirjoittamalla tai valokuvaamalla. Omia luontokirjoituskokemuksiani avaan Instagram-tilillä @luontokirjoittaja milloin sunnuntaihaikuin, milloin retkiraportein.<br /><br />Sieltä se kevätkin tulee.<br /><br /><br />Katja Meriluoto: <i>Mehiläisen paino. </i>Aviador 2023. 66 s. Lainasin kirjastosta. Kansi: Jonna Nisu.<br /></div>Nannahttp://www.blogger.com/profile/00763284746373369174noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4701813997709857942.post-28940864280716625932023-12-20T07:00:00.001+02:002023-12-20T07:00:00.147+02:00Runokirjajoulukalenteri: luukku 20 – Elli Leppä: Hylänkö<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_UfS_R_NQVvX5lolxSomuXwMbvHOesq49UpLJ0UlfKXhyphenhyphenLBnTWjzPs2liGl0ukofl9cpA6dm39breT8YsOUjuUPqRM5shWz3Z0DqPbAuy1X99cW6pgQp7B4ElI7_XkQ2KzilTYtZIz5BvfhR8oAtG3xr2WKgRj6QxynDddJfg8NLPbCSJsXsZru3BUHB_/s1080/2023%20luukku%2020.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_UfS_R_NQVvX5lolxSomuXwMbvHOesq49UpLJ0UlfKXhyphenhyphenLBnTWjzPs2liGl0ukofl9cpA6dm39breT8YsOUjuUPqRM5shWz3Z0DqPbAuy1X99cW6pgQp7B4ElI7_XkQ2KzilTYtZIz5BvfhR8oAtG3xr2WKgRj6QxynDddJfg8NLPbCSJsXsZru3BUHB_/w400-h400/2023%20luukku%2020.png" width="400" /></a></div><br /><p></p>Runouden täsmävinkki biologeille! Miksei muillekin luonnontieteilijöille ja kaikille, jotka syttyvät patogeeneistä, mikrobeista, eliöiden latinankielisistä nimistä, loismyrkyistä.<br /><br />Elli Lepän neljäs runokokoelma <i>Hylänkö</i> pohjaa luonnontieteisiin. On jännittäviä faktoja, pohdintaa ihmisen roolista ekosysteemissä. Hylänkö viittaa hylättyihin seutuihin, rakennuksiin, ”menetettyihin maihin”. Myös mädistä appelsiineista ja bataateista syntyy runoutta.<br /><br />Kokoelma ei ole ollenkaan niin synkkä kuin sen nimi ja kannen väritys antaisivat olettaa. Vai mitä tuumaat tällaisista säkeistä:<br /><br /><i><blockquote>mannerlaattojen vuosimiljoonainen harhailu<br /><br />ikiroudan päälle rakennettujen talojen vajoaminen<br /><br />kaikki me olemme jäkäliä</blockquote></i><br />Nämä eri runoista napsitut säkeet ovat mielikuvitusta liikuttelevia kenelle vain. <br /><br />Päivän pidempi, talvinen poiminta on runosarjasta nimeltä Tehdashalleja. Sen ensimmäinen osa kuuluu näin:<br /><br /><i></i><blockquote><i><br /></i><div><i>me olemme tulleet tänne missä lumi kinostuu<br />seinien sisään, graffitit hehkuvat, maali kuoriutuu<br />betonista kiehkuroina ja säleinä<br />valo pyyhkii lattioita vuosikymmeniä<br />on ollut aivan tyhjää, kukaan<br />ei tarvitse tätä tilanpaljoutta, kylmyys astelee<br />mietiskellen pitkin halleja</i></div></blockquote><div><br /><br />Ihmisen hylkäämissä rakennelmissa kaikuu surumielisyys. Ei ole enää ikkunoita ja ovia pitämässä sateita ja lumia ulkopuolella. Kun kaikki ihmiselle hyödyllinen on viety pois, luonto valtaa tilat, joissa joskus on ollut toimintaa.<br /><br />Hallien sijaintia ei kerrota. Aiemmassa osiossa on puhe Tsernobylista, Pripjatista. Sen hylätty huvipuisto seisahtuneine laitteineen on jäänyt tv-dokumentista hyvin mieleeni. <br /><br />Hylänköjä on kaikkialla, ja uutisissa kerrotaan tarpeettomiksi jääneistä toimistotiloista.<br /><br />Mökkimatkoilla katselen usein hylättyjä kasvihuoneita, niiden painuneita rakenteita ja särkyneitä laseja. Aiemmin kiihdytettyyn kasvamiseen tarkoitettu rakennelma antaa periksi vuosi vuodelta enemmän.<br /><br />Näistä runoista innostuu kyllä tällainen ei-luonnontieteilijäkin! <br /><br /><br />Elli Leppä: <i>Hylänkö</i>. Nysalor 2023. 130 s. Lainasin kirjastosta. Kansi: Henna Sakkara-Döring.<br /></div>Nannahttp://www.blogger.com/profile/00763284746373369174noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4701813997709857942.post-15854192284619836912023-12-19T07:00:00.001+02:002023-12-19T07:00:00.249+02:00Runokirjajoulukalenteri: luukku 19 – Jenni Turunlahti: Siivet Itämeren yllä<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHQui4qY73wewe4XA3FeunD-c6LmHdxTj_gApGGFQm2NMMgw4kmE-74ATELI3uEcIH0sHo2vCgU-sBE97jc2zN6293lIG3KbT7Va-G7ZjWGfoUTMkMTRoIy1hYpVKt9lGUBMRNkrS7KzxUGEi9SuQ9P_dAhJ8FbDXBZ-OjiZdDw3DVo8w5HJEAK3wV147a/s1080/@kirjakimara%20%23runokirjajoulukalenteri%20@2023%20(1).png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhHQui4qY73wewe4XA3FeunD-c6LmHdxTj_gApGGFQm2NMMgw4kmE-74ATELI3uEcIH0sHo2vCgU-sBE97jc2zN6293lIG3KbT7Va-G7ZjWGfoUTMkMTRoIy1hYpVKt9lGUBMRNkrS7KzxUGEi9SuQ9P_dAhJ8FbDXBZ-OjiZdDw3DVo8w5HJEAK3wV147a/w400-h400/@kirjakimara%20%23runokirjajoulukalenteri%20@2023%20(1).png" width="400" /></a></div><br /><br /><br />Yhdeksännessätoista Runokirjajoulukalenterin luukussa liidellään kotoisen meremme päällä. <i>Siivet Itämeren yllä</i> on Jenni Turunlahden esikoisteos, jonka on kuvittanut Pinja Leppänen. Takakannessa sitä kuvaillaan runolliseksi lintukirjaksi: määritelmä vangitsee kirjan olemuksen hienosti.<br /><br />Helposti lähestyttävät linturunot esittelevät mielenkiintoisia faktoja linnuista ja voisivat sopia runomakusteluun myös nuoremmille lukijoille. Kuvitus on kuin lintukirjassa, ja lopussa on aakkosellinen lajihakemisto.<br /><br />Runoissa eri linnut ovat pääosassa. Niiden elinympäristöjen ongelmat, elintavat, olemukset ja pääsevät tarkasteluun. Huomion keskipisteeseen Turunlahti nostaa uhanalaisia ja jo kadonneita lajeja. Punasotkan siipiä nähdään yhä harvemmin Itämeren yllä, etelänkoskelosta on tehty havaintoja planeetallamme viimeksi yli 40 vuotta sitten.<br /><br />Lukuisat tutut linnut lennähtelevät kokoelman sivuilla, kuten pitkistä punaisista sukistaan tunnettu meriharakka ja pahanilmanlinnuksi tituleerattu korppi. Maailman suosituimman linnun eli broilerin ilmestyminen lintujen joukkoon pysäyttää.<br /><br />Uhanalaisuuden ja lajikadon aiheuttaman surumielisyyden rinnalla vilahtelee huumori. Kaukana Itämeren aalloista kimalaiskolibri lentää pois marginaalista ja keisaripingviini on ”Etelämantereen metatyömestari”. <br /><br />Turunlahti on tuunannut tunnetun tarinan:<br /><br /><br /><i><blockquote>Varpunen arkiaamuna<br />tarkkailee harvalukuista parveaan,<br /><br />jolle ei ei ei kohta ole enää<br />tilaa<br /> muuttuvassa<br /> maisemassa, vaikka<br />tänä talvena<br />lumi ei enää edes peittänyt<br /><br />kukkia pihakivetystä asfalttiteitä<br /> laaksosessa.</blockquote></i><br />Varpusen kuten kaikkien muidenkin eläinten ahdinko ihmisen toimien ja ilmastonmuutoksen edetessä on arkinen, jokapäiväinen ongelma, ei vain juhlapäivän huomio. Varpusen elämä muuttuu, kun elinympäristö muuttuu. Lintujenkaan ei auta kuin sopeutua. <br /><br />Uuden muodon saanut varpuslaulu avaa kyynelhanat yhtä tehokkaasti kuin alkuperäinen.<br /><br />Jenni Turunlahti: <i>Siivet Itämeren yllä</i>. Kaarna Kustannus 2023. 83 s. Lainasin kirjastosta.<p></p>Nannahttp://www.blogger.com/profile/00763284746373369174noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4701813997709857942.post-9441723623256959842023-12-18T07:00:00.003+02:002023-12-18T07:00:00.137+02:00Runokirjajoulukalenteri: luukku 18 – Eeva Heilala: Elämän värit<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgy-EQiRZLrYChHnYkv1LO1uOisZL3IigpW4UF4tLNmu27gIRF3GSPMvpZCqOj8EHazaEF9a4AOjrCounENNwXdrjGGzwdWfd-2O3OVey4HsUKKpqv3k-Kz33GQWggZHGK8YMJ2KOGjkt5ahq70T_VhkrwpDWHKnQqbhzNX5S4mp_awI2sHvpJGoEBgtmev/s1080/@kirjakimara%20%23runokirjajoulukalenteri%20@2023.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgy-EQiRZLrYChHnYkv1LO1uOisZL3IigpW4UF4tLNmu27gIRF3GSPMvpZCqOj8EHazaEF9a4AOjrCounENNwXdrjGGzwdWfd-2O3OVey4HsUKKpqv3k-Kz33GQWggZHGK8YMJ2KOGjkt5ahq70T_VhkrwpDWHKnQqbhzNX5S4mp_awI2sHvpJGoEBgtmev/w400-h400/@kirjakimara%20%23runokirjajoulukalenteri%20@2023.png" width="400" /></a></div><br /><p></p><br />Räsymattoon voi kutoa elämän värikirjon: tunteet, kokemukset, pienet salaisuudet, haaveetkin. Värit voi sommitella itse, vanhat materiaalit kertovat eletystä elämästä. Eeva Heilalan (1934–2023) viimeiseksi jäänyt runokokoelma <i>Elämän värit </i>on räsymaton tapaan tekijänsä taidonnäyte, joka ilmestyi, kun runoilija oli 82-vuotias.<br /><br />Kahdeksaan osioon jaettu kokoelma ammentaa arjen vastuksista ja huomioista, kokemuksista maatilan emäntänä, isovanhemmuuden iloista. Siinä on samaa arkista kauneutta kuin räsymatoissa, se ei koreile, ei pröystäile.<br /><br />Kokoelman alussa on runo, joka asettuu koko kokoelman motoksi:<br /><br /><i><blockquote>Ei runoilija kirjoita<br />runonsa viimeistä säettä<br />lukija sen tekee.</blockquote></i><br />Kuvasin Heilalan kokoelman omien elämäni värien edessä. Kuvassa näkyy äitini kutoma ryijy, jonka mallin sain teini-ikäisenä valita. Edelleen vihreän ja punaisen eri sävyt ovat minulle tärkeitä, samoin luontoaiheet.<br /><br />Kokoelman Mummolassa-osiossa ollaan jouluisissa tunnelmissa:<br /><br /><div><i><blockquote>Joulun aikaan<br />järjestän lastenkutsut,<br />koska olen lapsellinen.<br />Iloa tulvii kynnykseltä<br />katonrajaan.</blockquote></i><br />Usein jonkun nimittäminen lapselliseksi on halventavaa tai väheksyvää. Mutta entäs jos itse tunnustautuu lapselliseksi?<br /><br />Joulusta sanotaan, että se on lasten juhla, mutta aikuisillekin tekee varmasti hyvää heittäytyä edes hetkeksi lapsenmielisiksi, katsoa asioita avoimin ja herkin mielin. Ei kuulosta ollenkaan huonolta idealta ottaa vähän taukoa ikävien uutisten maailmasta.<br /><br />Runossa verrattain pieni asia eli kutsut saavat ilon tulvimaan. Jokaisella on jouluun liittyvät tärkeät perinteet ja iloa tuottavat asiat. Minulle tärkeitä ovat esimerkiksi kuusi, jouluvalot joka ikkunalla ja piparkakkutalo.<br /><br />Valot otimme esille jo hyvissä ajoin, tämän joulunalusviikon puuhiin kuuluvat kuusen koristelu ja talon kokoaminen. Vielä pitäisi valita katon koristenamit.<br /><br /><br />Helmet-lukuhaaste 2023: <i>2. Kirja kertoo lapsesta ja isovanhemmasta.</i><br /><br />Eeva Heilala. <i>Elämän värit. </i>Tammi 2016. 93 s. Lainasin kirjastosta.<br /></div>Nannahttp://www.blogger.com/profile/00763284746373369174noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4701813997709857942.post-87127301031616438322023-12-17T07:00:00.007+02:002023-12-17T07:00:00.173+02:00Runokirjajoulukalenteri: luukku 17 – Elina Sallinen: Kehät<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgldR53NLBZfE22OdzsOAc3pm5UD3t-NSVTxbJk80E5I1ENNg1msQa52KO6_LvEUo5rGMDIXqu_USM-Wbdhw3A2PfgreErqcyNofuseZHMKX9jRRNMPBV3gQmu4rBfzMo0scRN2bdKmqfAKQbRcKRIxDQJoR8meKlasbQBYqKKt7y42cbmtghWV_jot7WA_/s1080/2023%20luuku%2017.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgldR53NLBZfE22OdzsOAc3pm5UD3t-NSVTxbJk80E5I1ENNg1msQa52KO6_LvEUo5rGMDIXqu_USM-Wbdhw3A2PfgreErqcyNofuseZHMKX9jRRNMPBV3gQmu4rBfzMo0scRN2bdKmqfAKQbRcKRIxDQJoR8meKlasbQBYqKKt7y42cbmtghWV_jot7WA_/w400-h400/2023%20luuku%2017.png" width="400" /></a></div><br /><p></p><br />Elina Sallisen esikoisteos <i>Kehät</i> houkuttaa lukijan merkitysleikkiin. Teoksen nimi johdattelee lukemaan luontoaiheista runojen ketjua kehä-sanan monien merkitysten kautta.<br /><br />Ajatuskehät voivat jäädä toistumaan yhä ja yhä vain, niin myös kokoelman runot jatkuvat säkeestä ja säkeistöstä toiseen ilman otsikoita.<br /><br />Kehä voi myös jakaa asioita ja paikkoja osiin, piirtää rajan kahden välille. Tällaisia kehiä runoissa ovat esimerkiksi railot, rantaviivat, horisontti. Rajattu alue taas on vaikkapa saari, oma maailmansa keskellä aavaa.<br /><br />Paikoissa ja liikkeessä on kehiä, niin myös ajassa. ”Puistossa aika on aseteltu kehämuotoon.” Kehät luovat kerroksia. Limittyviä, päällekkäisiä. Niitä on luonnossa, ihmisen elämäntarinassa, ajassa, ajatuksissa.<br /><br />Mutta mitä on jäädä ulkokehälle? Silloin ei ehkä ymmärrä viestiä tai tuntee itsensä ulkopuoliseksi. Toisaalta laatikon ulkopuolella syntyvät oivallukset. Eräässä runossa kissa kävelee polun vieressä, se ei noudata kaavaa, vaan tallaa omat uransa.<br /><br />Päivän runopoiminta vie jäälle:<div><br /><br /><i><blockquote>Jäällä lapsi kaivaa lumeen huonetta, jäiden parkettia.<br />Jossakin parketin alla elää tämä muu.<br /><br /><br />Miten se ei lakkaa, alati on ja on,<br />vaikka jää laskostuu sen ylle kananmunaksi,<br />kuinka kaiken alla on.</blockquote></i><br /><br /><br />Runossa jääkansi on kuin kananmunan kuori, jälleen yksi kehä, joka jakaa tämän ja tuon. Juuri katselin lähijärven jääkantta, joka rajaa vedenalaisen maailman talveksi kaikesta muusta. Kuoren alla on elämää, vaikka en sitä näe. Mielikuvitus herättää eloon hyisen veden kalat, aivan kuin lapsen leikissä lumeen rakentuu huone.<br /><br />Jää on leikkihuoneen parketti, mutta asuntojenkin parkettien alla voi elää joku tai jokin muu. Kun vielä asuimme kerrostalossa, parketin alta kaikuvat äänet saivat kuvittelemaan tuota toisten elämää.<br /><br />Toiselle lukijalle Sallisen <i>Kehät</i> voivat avautua aivan eri suuntiin, pyöräyttää liikkeelle toisenlaisia ajatuskehiä.<br /><br /><br />Elina Sallinen: <i>Kehät</i>. Poesia 2023. 97 s. Lainasin kirjastosta.</div>Nannahttp://www.blogger.com/profile/00763284746373369174noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4701813997709857942.post-11937092413318700572023-12-16T07:00:00.001+02:002023-12-16T07:00:00.349+02:00Runokirjajoulukalenteri: luukku 16 – Katri Tapola & Selja Raudas: Uusi<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEWuyQ3q0-jklD1U60aWZCrnnM7C3dmIWzsWKM7h6Ys_svDSdrsHoc5sUS0Oi9ESIv23q1vPOqlkCPTvOkuCfkgT1djyVSenc1wchcvfFic2pp7t5PjOhZ_EE5aumtFAo_OgPLzVnQuzrb7ipfBKtVYLGbkh0G3hVbnNhTLx8xZ5GVdh-Gf6g4Om0Nb-UU/s1080/2023%20luukku%2016.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhEWuyQ3q0-jklD1U60aWZCrnnM7C3dmIWzsWKM7h6Ys_svDSdrsHoc5sUS0Oi9ESIv23q1vPOqlkCPTvOkuCfkgT1djyVSenc1wchcvfFic2pp7t5PjOhZ_EE5aumtFAo_OgPLzVnQuzrb7ipfBKtVYLGbkh0G3hVbnNhTLx8xZ5GVdh-Gf6g4Om0Nb-UU/w400-h400/2023%20luukku%2016.png" width="400" /></a></div><br /><p></p><br /><br />Tunnustan: varailen runokirjoja kirjastosta summassa. Uusia runoteoksia on lähikirjastoni kokoelmassa tyypillisesti vain yksi kappale, ja tuon ainokaisen käsiinsä saadakseen on varattava.<br /><br />Umpimähkäisten varausten noutaminen on aina yhtä jännittävää. Joskus varaushyllyssä odottaa ohuen ohut lipare, toisinaan jättimäinen tiiliskivi. <br /><br />Ja sitten ovat nämä mykistävät yllättäjät, kuten päivän runokokoelma <i>Uusi</i>. Kirjailija Katri Tapolan ja kuvataiteilija Selja Raudaksen yhteisteos on runoa ja mustavalkokuvia yhdistelevä taideteos. Tai oikeastaan se on naisen elämää hahmotteleva taidenäyttely. Samoissa kansissa työstäminen, ripustus ja purku.<br /><br />Aiheena on uudistuva, muuttuva nainen. Muotit revitään rikki, niihin ei kukaan mahdu.<br /><br />Päivän runo on ytimekäs:<br /><br /><br /><i><blockquote>Kuivakukka.<br />Talven törröttäjä.</blockquote></i><div><br /><br />Edeltävä runo vihjaa, että näillä sanoilla runon puhuja on vähätellyt itseään. Kuivakukan vehreä kausi on mennyttä, jäljellä on vain rapistuminen. Talven törröttäjä on puutarhaan paikoilleen jätetty, jo lakastunut kasvi.<br /><br />Runo herättää miettimään, miten itselleen ja itsestään puhuu. Runon sanoilla on negatiivinen kaiku, mutta niissä voi nähdä kauneutta. Kuivakukkaan on varastoitunut kaikki eletty elämä, ja se voi jatkaa eloaan melkein ikuisesti. Puutarhan törröttäjät taas elävöittävät horrokseen vaipuvaa maailmaa.<br /><br />Sittemmin kokoelmassa seuraa toisin puhumista, voimaantumista, omien tarpeiden tunnistamista. Ikääntymisen ei tarvitse tarkoittaa jähmettymistä ja uomiinsa kuivumista<br /><br />Runot huutavat: lue minut, näe minut! Minä riitän, minä julkean. (Muuten: miten mahtava verbi tuo juljeta!)<br /><br />Kuvituksen naiset ovat ilmeikkäitä, persoonallisia, toisinaan piirteet erottuvat tummasta hahmosta vain vaivoin. Myös tyhjät sivut rakentavat merkitystä.<br /><br />Kirja on täynnä pysäyttäviä kiteytyksiä. <br /><i><blockquote><br />Kyllä minä muistan, mutta toisin.<br /><br />Kun kirjoitan, hengitän.<br /><br />Elämä on nyrjähdys.</blockquote></i><br />Jatkan varailua summanmutikassa, ilman sitä ei tule näitä sykähdyttäviä kohtaamisia.<br /><br />Katri Tapola & Selja Raudas: <i>Uusi</i>. Enostone 2023. 217 s. Lainasin kirjastosta.</div>Nannahttp://www.blogger.com/profile/00763284746373369174noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-4701813997709857942.post-37029715682000014332023-12-15T07:00:00.001+02:002023-12-15T07:00:00.136+02:00Runokirjajoulukalenteri: luukku 15 – Marja-Leena Mäkelä: Hitaasti huomiseen<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzoqAKI21zDniiLok9TxrDLtnUKXAme43Eg9W5C2gu-8b7zCI7vG9uZxWtyKCWVduQSItmiv6sLoWxm1-d5V9RK24cTJ3cNMhAJKGR0g2vw5-iwePzRND3XCeEMY9mb2E6EkTx5X7JIXK-OcNLDtrFM_mjXZFYAjtrKe8orWZnMD1Bc-ExJgjqrEYRbwee/s1080/2023%20luukku%2015.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzoqAKI21zDniiLok9TxrDLtnUKXAme43Eg9W5C2gu-8b7zCI7vG9uZxWtyKCWVduQSItmiv6sLoWxm1-d5V9RK24cTJ3cNMhAJKGR0g2vw5-iwePzRND3XCeEMY9mb2E6EkTx5X7JIXK-OcNLDtrFM_mjXZFYAjtrKe8orWZnMD1Bc-ExJgjqrEYRbwee/w400-h400/2023%20luukku%2015.png" width="400" /></a></div><br /><p></p><br /><div>Runokirjajoulukalenterissa kiidetään kohti jouluaattoa, johon on enää yhdeksän yötä! Runo kuitenkin muistuttaa kiirehtimään maltilla. Tänään käyn Marja-Leena Mäkelän tahdissa <i>Hitaasti huomiseen</i>.<br /><br />Mäkelän nimi on monelle kirjastolaiselle tuttu. Hän teki uran kirjastonhoitajana ja sanataideohjaajana sekä on kirjavinkkauksen tienraivaaja Suomessa. Tässä Alajärvellä 1946 syntyneen Mäkelän toisessa kokoelmassa hahmottuu kaari lapsuudesta eläkekotiin Uudellamaalla.<br /><br />Rempseiden runojen innoittajina ovat toimineet niin Juice, Jo Nesbø kuin lukuisat muutkin sananiekat. Tarinallisissa runoissa kaikuvat muistot ja arkiset havainnot. Nämä runot eivät kainostele, niissä räiskyy eletty elämä.<br /><br />Päivän runo-ote on runosta nimeltä Runon hahtuvia:</div><div><br /><br /><i>Runon hahtuvia Kävelykadulla<br />joulumarkkinaväen yllä.<br /><br />Vilkaisevat ylös,<br />ei lunta, ei vieläkään lunta.<br /><br />– –<br /><br />Runonhahtuvat leijuvat,<br />loppusoinnut kimmahtelevat,<br />mutta kukaan ei kurkota,<br />sieppaa talteen.<br /></i><br /><br />Runon puhuja nappaa ilmassa lentelevät haituvat turvaan ja tallettaa ne runoihinsa. Runon kirjoittaminen vertautuu synnyttämiseen: runon synnytykselle ei usein joulukiireissä ole tilaa.<br /><br />Myöhemmin runossa nuori nainen lisää kauppalistalle terveyssiteet, mikä kertoo siitä, että tänäkään jouluna yksi toive ei toteudu. Sitten hän kirjoittaa muistikirjaansa runon hahtuvat muistiin kauppalistan perään. <br /><br />Sain juuri luettua Natalie Goldbergin kirjan <i>Avoin mieli</i>, joka valaa lukijaansa kirjoittamisen elämää muuttavaa voimaa. Jos haluat kirjoittaa, kirjoita. Kirjoittamaan oppii vain sitä treenaamalla, harjoittelu ja toisto ovat kaiken ydin. Kaikenlaisista kokemuksista voi kirjoittaa, ja niin tekee myös Mäkelä kokoelmassaan.<br /><br />Mäkelän runon ja Goldbergin viesti on sama: Kun alkaa elää kirjoittajan elämää, näkee houkuttelevat sanat ja tarinoiden siemenet ympärillään. Niitä on kyllä jokaisen ympärillä, kun vain osaa ne nähdä ja kuulla, poimia mukaansa.</div><div><br /></div>Helmet 2023: 3<i>5. Kirjassa tehdään työtä, joka on sinulle tuttua.</i><div><br /></div><div><br /></div><div>Marja-Leena Mäkelä: Hitaasti huomiseen. Cultura Oy 2019. 88 s. Lainasin kirjastosta.</div>Nannahttp://www.blogger.com/profile/00763284746373369174noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4701813997709857942.post-47482106958807139492023-12-14T07:00:00.001+02:002023-12-14T07:00:00.146+02:00Runokirjajoulukalenteri: luukku 14 – Mirkka Rekola: Tuoreessa muistissa kevät<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGz_4LKHtRML9NGRg1JM8ysLOc2dwxQLwixRUaIpDmZ610wDbq740RemD2YoAP8_DO2T6fNRsBrJznt6Kg3K1BZZJ6WNEZ7gUhn9WDLbHy5YNWNLjCpp8SlL7Vv5TVPZ8Bax_5yuryWH38rrEY5bv7ol_-CKkNNXOGNb-pGZ47-V1gmp3zao1CtpU4CYDT/s1080/2023%20luukku%2014.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiGz_4LKHtRML9NGRg1JM8ysLOc2dwxQLwixRUaIpDmZ610wDbq740RemD2YoAP8_DO2T6fNRsBrJznt6Kg3K1BZZJ6WNEZ7gUhn9WDLbHy5YNWNLjCpp8SlL7Vv5TVPZ8Bax_5yuryWH38rrEY5bv7ol_-CKkNNXOGNb-pGZ47-V1gmp3zao1CtpU4CYDT/w400-h400/2023%20luukku%2014.png" width="400" /></a></div><br /><p></p><br /><br />Runokirjajoulukalenterini laajentaa tänään kattaustaan aforismeihin. <i>Tuoreessa muistissa kevät: aforistiset kokoelmat</i> on Mirkka Rekolan mietelauseiden tuhti kooste, joka saattaa yksiin kansiin merkittävän aforistikon tuotantoa.<br /><br />Aforismit, niin Rekolan kuin muidenkin, vaativat runojen tapaan pureksimista, makustelua, uudelleen lukemista. Tämä kirja on yksi niistä, joita kuljettelen kirjastoon ja taas kotiin, kun minulla on aforismin nälkä.<br /><br />Toisinaan Rekolan oivaltavat ajatelmat ovat vain virkkeen mittaisia. Päivän aforismi on hieman pidempi:<div><br /><br /><i>Miten komea talvi tässä maassa, kun ei olisi niin pi-<br />meä, näkisi. Taskulampun valokiila niin kuin määrit-<br />täisi tähdistä tämän paikan sijaintia täällä. Keskitai-<br />vaalla, jossakin, minä sanon, sieltä ajetaan pitkillä va-<br />loilla.</i><br /><br /><br />Proosarunon kaltaisessa aforismissa toistuu pronomini <i>tämä</i>, mikä talvisen maiseman lisäksi kiinnitti minut näihin riveihin.<br /><br />Minulla on <i>tämään</i> läheinen suhde, sillä kirjoitin siitä aikanaan graduni. Pohdin <i>tämä</i>-pronominin viittaussuhteita tutkielmassani, joka on saanut pölyttyä kirjahyllyssäni reilun vuosikymmenen. Aiheeseen en ole sittemmin palannut, mutta pronominin pöyhiminen jätti jälkensä. <i>Tämä</i> pistää silmään.<br /><br />Aforismi saa kysymään, emmekö suomalaisina aina huomaa talvemme hienoutta. Etelämpää saapuville turisteille kinokset, revontulet ja pakkaslukemat ovat eksoottisia, mutta ehkä sitä hankien keskellä turtuu "tämän paikan" talven kauneuteen. <br /><br />Luen aforismista kehotusta pysähtyä, katsoa oman ympäristönsä yksityiskohtia. Kun lumityöt puuduttavat talven pimeimpinä viikkoina, annan toisinaan talonkulman reaktiovalon sammua ja tähyän taivaanlaelle. Vain pimeässä voi nähdä tähdet kunnolla, onnekkain tähdenlennonkin.<br /><br />Keinovalot auttavat paikallistamaan toisia ihmisiä pimeydessä. Koiranulkoiluttajat ja muut iltalenkkeilijät täällä taajaman ulkopuolella ovat liikkuvia valopisteitä otsalamppuineen. Nelijalkaiset punaisia, sinisiä, vihreitä tähdenlentoja.<br /><br />Mirkka Rekola: Tuoreessa muistissa kevät. WSOY 2009 (4. painos). 265 s. Lainasin kirjastosta. </div>Nannahttp://www.blogger.com/profile/00763284746373369174noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4701813997709857942.post-53751128604352612342023-12-13T07:00:00.007+02:002023-12-13T07:00:00.136+02:00Runokirjajoulukalenteri: luukku 13 – Johanna Lammi: Valo(t)on<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhagmWNScA26bqMDasXV1vbEQUrdEFUpNw8D2ERUV6BQqto4ZfZxJna8YF6Lfz572E80_boMybqJnl-P_HvRpTAOxkt2STeQTNshnS1LYcbm4h8LkFnk1FUGAJrYi9_qJvm0jEnkyLgEKZHQ9PqB60irChzptc8_LT18hD-9HHcZONm0DWJkHtuPzHY6Ru/s1080/2023%20luukku%2013.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhagmWNScA26bqMDasXV1vbEQUrdEFUpNw8D2ERUV6BQqto4ZfZxJna8YF6Lfz572E80_boMybqJnl-P_HvRpTAOxkt2STeQTNshnS1LYcbm4h8LkFnk1FUGAJrYi9_qJvm0jEnkyLgEKZHQ9PqB60irChzptc8_LT18hD-9HHcZONm0DWJkHtuPzHY6Ru/w400-h400/2023%20luukku%2013.png" width="400" /></a></div><br /> <br /><br />Valoisaa Lucian päivää!<br /><br />Tänään jälleen kruunataan Lucioita ympäri Suomen, ja Lucia-kulkueet tuovat lämpöä ja valoa joulukuun pimeyteen.<br /><br />Valon ja pimeyden vaihtelu on läsnä myös Johanna Lammin runokokoelmassa <i>Valo(t)on</i>. Aiheiltaan runot vievät elämän käännekohtiin, suruihin, eroihin ja uupumuksiin, ja niistä selviämiseen.<br /><br />Lammin kokoelma on ilmestynyt Basam Booksin Puhuttava runo -sarjassa. Sarjan tuo esiin runoutta, johon on helppo tarttua ja joka sanallistaa sellaisia tunteita, joita lukijat monesti runoudesta hakevat. <div><br />Kokoelma jakautuu kolmeen teemoitettuun osioon: Pimeydestä valoon, Peloista rohkeuteen ja Vihasta vapaaksi rakkauteen. Keskimmäisessä on Vaihtuva maisema -runo, josta poimin otteen:<br /><br /><br />Talven lumimaisemassa<br />Valo pilkahtaa<br />Kevät valon mukanaan tuo<br />Mielenmaisemaan<br /><br /><br />Lammin runot ovat kuulaita ja perinteisiä. Kielikuvissa on paljon tuttua: elämä on aallokkoa ja vuoristorataa, siihen mahtuu varjoja ja valoisampia hetkiä. Usein kevät tuo ilon pilkahduksia ja edustaa lupausta toivosta, näin myös päivän runopalasessa.<br /><br />Lucian päivän perinteen mukaisesti tänään Helsingin Tuomiokirkossa kruunataan Suomen Lucia, ja käynnissä on Folkhälsanin hyväntekeväisyyskeräys, josta saatavilla varoilla autetaan henkilöitä, jotka syystä tai toisesta tarvitsevat arjessaan tukea.<div><br /></div><div><i>Valo(t)on</i>-kokoelma muistuttaa siitä, että koskaan ei tiedä, milloin kohtaa kriisin tai muun tekijän, joka vetää maton alta. Suorat, iloja ja suruja sanoittavat runot voivat silloin tuoda lohtua. Kuilun pohjalta on mahdollista kiivetä ylös. <br /><br /><br />Johanna Lammi: <i>Valo(t)on</i>. Basam Books 2023. 111 s. Lainasin kirjastosta. Kansi: Taivo Org.<br /><p></p></div></div>Nannahttp://www.blogger.com/profile/00763284746373369174noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4701813997709857942.post-18804668178271090192023-12-12T07:00:00.005+02:002023-12-12T07:00:00.153+02:00Runokirjajoulukalenteri: luukku 12 – Anja Erämaja: Töölönlahti<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOhtHJpC6O4tBIJE_835TdoSacEQJ5O30BaHivYmaYTvBu-UFmrm0WaJqLatvrSwc3Ndf3kDiM2co6VJDmg2_D54b8xYvPDZaeim1U_vIbPxrpvCi1eq0SypfJVVbq5ihfMEcltD15cl9imZnAEow83kwAZ5A_JSXsaLiOMGbQpVAYQp8sIG5RLrJWDAUj/s1080/2023%20luukku%2012.png" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOhtHJpC6O4tBIJE_835TdoSacEQJ5O30BaHivYmaYTvBu-UFmrm0WaJqLatvrSwc3Ndf3kDiM2co6VJDmg2_D54b8xYvPDZaeim1U_vIbPxrpvCi1eq0SypfJVVbq5ihfMEcltD15cl9imZnAEow83kwAZ5A_JSXsaLiOMGbQpVAYQp8sIG5RLrJWDAUj/w400-h400/2023%20luukku%2012.png" width="400" /></a></div><br /><br />Ei Runokirjajoulukalenteria ilman Anja Erämajaa!<br /><br /><i>Töölönlahti</i> on runoidolini kolmas runokokoelma vuodelta 2013. Poimin runoteoksen Oodin hyllystä kirjastovisiitilläni, ja nautiskelin vauhdikkaista runoista Töölönlahden tuntumassa, Oodin Kirjataivaassa. <br /><br />Runon puhuja kiertää Töölönlahtea juosten, ja kokoelma jakautuu syksyyn, talveen ja kevääseen. Runot saavat rytminsä juoksijan askelista. Runot ovat välillä tikuttavia ja säkeiltään lyhyitä, vauhdin hidastuessa säkeet taas pitenevät ja rauhoittuvat.<br /><br />Ote on osiosta Talvi. (En tähän saa runon typografista asettelua, jossa sanojen reunat muodostavat ikään kuin lahden reunan.)<br /><br /><br /><i>Pensaan takaa kuuluu<br />pahaa naurua.<br />Pensaan takaa kuuluu<br />joululaulua: en etsi<br />valtaa loistoa, en kaipaa<br />kultaakaan. Enkö,<br />kahisevaa sadetta,<br />tuulenpuuskaa, joka tuo<br />seteleitä meidän pihalle.<br />rahaa päälle maan?</i><br /><br /><br />Vaikka kirjan ilmestymisaikaan Oodi oli vasta suunnittelupöydillä ja runoissa piirtyvä miljöö hieman poikkeaa nykyisestä, heijastaa Töölönlahden alue edelleen yhteiskunnan kerrostumia ja valtasuhteita. Eikä huoli pärjäämisestä, omasta ja muiden, ole vuosikymmenessä vähentynyt, päinvastoin. <br /><br />Runon puhuja pohtii, mistä vielä säästäisi, mitä jättäisi pois, ettei kaikki mene. Talvilenkillä runominän huomion vie viluinen vastaantulija, jolla on farkkutakki auki ”huutomatkan päässä / eduskuntatalosta.” Kuka toisi suloisen joulun ihan kaikille?<br /><br />Samoihin suuntiin rullasivat omat ajatuskelani Oodi-päivänäni, kun yleisen kirjaston lämmössä luin uutisen ministerin väläytyksestä korottaa ruoan verotusta, mikä iskisi eniten pienituloisiin ja vähävaraisiin. <div><br /></div><div>Kirjastoa kiertelevälle turistiryhmälle kerrottiin, että olemme kirjastossa samalla tasolla kuin eduskunnan portaikon ylätasanne. Samaan aikaan pakkasaamussa tölkkien kerääjä lämmitteli käsiään kirjastossa. Kaupungilla nainen kaivoi pahvinpalasen roskiksesta kuin aarteen. Huutomatkan päässä eduskuntatalosta.<div><br /><br />Anja Erämaja: <i>Töölönlahti</i>. WSOY 2013. 89 s. Lainasin kirjastosta. Kansi: Anna Makkonen.<br /></div></div>Nannahttp://www.blogger.com/profile/00763284746373369174noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4701813997709857942.post-53051498709486387822023-12-11T07:00:00.001+02:002023-12-11T07:00:00.136+02:00Runokirjajoulukalenteri: luukku 11 – Louise Glück: Talvisia reseptejä kollektiivista<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWbzpskQ95bZO4xCGVevnMXggzVu_z2GXPVy3nEwoXdJiOUYcRHz3l0o2PcYVTNhv6NYNvx9crcye-gRN9GQmDyn8BgBB8OOxHygXoplSHIs_rA0WyPY2gzXohCuyskZXDCo2wyREu9Z6ccX9muRWil8TvH0QvSckHi3f9xIUAwraTZlnqeoJHkOSZX5hA/s1080/2023%20luukku%2011.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiWbzpskQ95bZO4xCGVevnMXggzVu_z2GXPVy3nEwoXdJiOUYcRHz3l0o2PcYVTNhv6NYNvx9crcye-gRN9GQmDyn8BgBB8OOxHygXoplSHIs_rA0WyPY2gzXohCuyskZXDCo2wyREu9Z6ccX9muRWil8TvH0QvSckHi3f9xIUAwraTZlnqeoJHkOSZX5hA/w400-h400/2023%20luukku%2011.png" width="400" /></a></div><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><br /></div><p></p>Yhdestoista Runokirjajoulukalenterin luukku sisältää reseptejä elämään Louise Glückin tapaan. Vuoden 2020 nobelistin toinen suomennettu kokoelma <i>Talvisia reseptejä kollektiivista</i> on haikea, viipyilevä ja terävä.<br /><br />Runon puhuja muistelee elämäänsä ja kertoilee siitä arvoituksellisesti. Glückin runot ovat paikoin kuin ajatuksenvirtaa, eikä niitä lukiessa tunnu, että jokainen sana on runomaisen harkittu. Vaikka varmasti on.<br /><br />Kokoelman nimi asemoi runon puhujan: elämän syksy on jo ohitettu ja ohjeita elämään annetaan vanhuudesta käsin. Päivän säkeet ovat kokoelman nimirunosta:<br /><br /><br /><i>– Kirja sisältää<br />reseptejä vain talven varaksi, jolloin elämä on kovaa. Keväällä<br />kuka tahansa pystyy valmistamaan hyvän aterian.</i><br /><br /><br />Talvi vuodenaikana on koettelemus monille luontokappaleille, mutta talvi symboloi Glückillä ihmiselämän viimeisiä vuosia. Elon vuodenkierrossa keväällä synnytään ja vartutaan, kesä on kukoistusta ja aikuisuutta, kunnes elämän syys tuo mukanaan rapistumisen ja kuihtumisen, joka päättyy talven kylmään.<br /><br />Keväällä, nuoruudessa voimia on vaikka mihin, mutta ne hupenevat talvea kohti käydessä. Nuorena kaikki on vielä edessä, mahdollisuudet ovat monet. <br /><br />Mutta mitä on tulla vanhaksi? Kun täytyy katsoa taakse, käsitellä omia valintojaan ja tulla sinuiksi niiden kanssa. <div><br /></div><div>Runon puhuja tuntuu muistavan ja unohtavan sopivassa suhteessa. Runoissa on seesteinen tunnelma, katkeruutta ei tihku edes rivien väleistä. Ikääntyminen on tuonut perspektiiviä kohdata mennyt. </div><div><div><br /></div><div>Tähän oman menneisyyden kohtaamiseen ja hyväksymiseen nobelisti on reseptivihkonsa kirjoittanut. <div><br /></div><div><div><div><br />Louise Glück: Talvisia reseptejä kollektiivista. Alkuteos: Winter Recipes from the Collective (2021). Suom. Anni Sumari. Enostone 2021. 53 s. Kansi: Taivo Org.</div></div></div></div></div>Nannahttp://www.blogger.com/profile/00763284746373369174noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4701813997709857942.post-4422739814425099832023-12-10T07:00:00.001+02:002023-12-10T07:00:00.273+02:00Runokirjajoulukalenteri: luukku 10 – Sanna Pelliccioni: Haikuja räjähtäville sydämille<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkLNcCGR0p724lR30ooAWYSpjj_yosQpF-GdgBHBK2k1N7dPixvV7iA4g3HYDCnmVTBbJ8xWU9B7qKnSHsQnIWCeube4C0D3rB_MQk36utU8Z7NjB6prhL6nPoVlxmHXLY6XYJZtrrEqvRkN9jnmIJmV4EEavAEXIXAD9QlFQdm5Kz3L7mXPDoYNQdKh3A/s1080/2023%20luukku%2010.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjkLNcCGR0p724lR30ooAWYSpjj_yosQpF-GdgBHBK2k1N7dPixvV7iA4g3HYDCnmVTBbJ8xWU9B7qKnSHsQnIWCeube4C0D3rB_MQk36utU8Z7NjB6prhL6nPoVlxmHXLY6XYJZtrrEqvRkN9jnmIJmV4EEavAEXIXAD9QlFQdm5Kz3L7mXPDoYNQdKh3A/w400-h400/2023%20luukku%2010.png" width="400" /></a></div><br /><p></p><br /><br />Väriterapiaa, tunnetykitystä, tiiviin kaavan hallintaa. Näitä kaikkia Runokirjajoulukalenterin kymmenenteen luukkuun tuo Sanna Pelliccionin haikukokoelma <i>Haikuja räjähtäville sydämille</i>. <br /><br />Löysin kokoelman kirjaston nuorten osastolta, mutta Pelliccionin haikujen parissa viihtyy myös aikuinen. Väljästi taitetuilla sivuilla on värikäs abstrakti kuvitus, jossa on viitteitä luontoon ja kalligrafiaan.<br /><br />Haiku on japanilaislähtöinen runotyyppi, jossa on kolme säettä. Tavuja säkeissä on 5, 7 ja 5. Pelliccionin haikut käsittelevät ihastumisia, rakastumisia, eroja. On pahaa oloa ja muoviroskaa, mutta myös huumoria. Millainen on hauen röyhtäisy?<br /><br />Päivän runoksi valikoitui tämä haiku:<br /><br /><br /><i>Kylmä rintama.<br />Puolustamme elämää<br />käsi kädessä.<br /></i><br /><br />Perinteisesti haikut ovat luontoaiheisia, vuodenaikaan sidottuja. Päivän haikuakin voi lukea talven tulona, kiristyvänä pakkasena, mutta myös asenneilmaston viilenemisenä.<br /><br />Runon 'me' voi viitata vaikka pariskuntaan tai perheeseen, joka kohtaa jonkin vastuksen. Viime päivien uutisten valossa mietteeni menevät mielenosoituksiin ja yhteiseen rintamaan, joka puolustaa rauhaa ja ihmisarvoa, vastustaa sortoa, syrjintää ja sotaa.<br /><br />Haiku on yhtäältä vaikea runomuoto, koska mitta säätelee kirjoittajaa tarkasti. Jokainen sana ja välimerkki saa suuren painoarvon, eikä haiku välttämättä aukene helposti.<br /><br />Toisaalta ajattelen, että haikuun on helppo tarttua niin lukijana kuin kirjoittajanakin. Lyhyen haikun lukemiseen ei mene kauaa, ja usein haiku tarjoilee tulkintavaihtoehtoja, jotka kutkuttavat lukijan mielikuvitusta.<br /><br />Kirjoittajalle haiku on selkeä muotti, johon voi pudotella sanoja mielensä mukaan. Kirjoittajatililläni @luontokirjoittaja Instagramissa julkaisen sunnuntaisin sunnuntaihaiku-kokeiluja – ja annan vinkkejä, miten sinäkin pääset sunnuntaihaikuilun makuun. Tervetuloa seuraamaan!<br /><br /><br /><div>Sanna Pelliccioni: <i>Haikuja räjähtäville sydämille.</i> S&S 2020. 62 s. Lainasin kirjastosta. Kuvitus ja kansi: Sanna Pelliccioni.<br /></div>Nannahttp://www.blogger.com/profile/00763284746373369174noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4701813997709857942.post-80390918681962923402023-12-09T07:00:00.001+02:002023-12-09T07:00:00.162+02:00Runokirjajoulukalenteri: luukku 9 – Hidas tanssi: mäntyrunoja<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGyuDXWiFtcgMm_WF2bRQTn0JmSoxxYAs6jGeFMmIqDUfZoSOBwWne9d4GekPx3rDHNuNT86D2xCx4M0ONLooYAZHAO2lkxIVAFv5DFLA7eSCAZwCLFUKC-Y3CYMjfLQ4XdK72q9QvHvOpCfbMD0C4Mas9OiD8-NOJZt1XziZqzPrHZQ0Ig7H6x1lxpavG/s1080/2023%20luukku%209.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1080" data-original-width="1080" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGyuDXWiFtcgMm_WF2bRQTn0JmSoxxYAs6jGeFMmIqDUfZoSOBwWne9d4GekPx3rDHNuNT86D2xCx4M0ONLooYAZHAO2lkxIVAFv5DFLA7eSCAZwCLFUKC-Y3CYMjfLQ4XdK72q9QvHvOpCfbMD0C4Mas9OiD8-NOJZt1XziZqzPrHZQ0Ig7H6x1lxpavG/w400-h400/2023%20luukku%209.png" width="400" /></a></div><br /><p></p><br /><br />Runokirjajoulukalenterissa keskityn yhden runoilijan runokokoelmiin, mutta tämä mäntyaiheinen valikoima vaati päästä mukaan. <br /><br /><i>Hidas tanssi: mäntyrunoja</i> on runoilija Risto Rasan toimittama kirja, joka kokoaa yksiin kansiin kymmenien suomalaisten runoilijoiden mäntyrunoja. Osa runoista on kirjaa varten tehtyjä tilaustöitä, mutta valtaosa on aiemmin ilmestyneitä. Kirsi Kunnaksen ja Paavo Haavikon runot edustavat vanhinta kerrostumaa.<br /><br />Kirjassa joka aukeamalla on yksi runo ja yksi kuva. Kuvituksesta vastaavat Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo. Valokuvat eivät ole mitään pönöttäviä potretteja, vaan tutkivia lähikuvia mäntyjen rungoista. <br /><br />Valikoiman viimeinen runo on Pentti Saarikoskelta vuodelta 1971:<br /><br /><br /><i>Mäntyjä hiljaisessa lumisateessa,<br />ja saan tietää että olen vieraantunut.<br />Maisema ei sano minulle mitään,<br />lakkaan ajattelemasta eikä se ole tuskallista,<br />silmiin vain koskee. Maailma on aiheeton.</i><br /><br /><br />Onnen aika -kokoelmassa alkujaan ilmestynyt runo antaa äänen niille, joita mäntymaisema ei puhuttele. Yli puolet suomalaisista metsistä on mäntyvaltaisia, ja mänty on yleisin puulajimme, mutta eivät männyt silti herätä kaikissa tunteita ja ajatuksia. Vaikka kuinka tuijottaisi.<br /><br />Ehkä tärkeämpiä ovat koivut tai kuuset, ehkä puilla ei ylipäätään ole merkitystä? Tai kenties runon puhuja on tilanteessa, jossa aiemmin kovin tärkeä maisema on hiljentynyt. Jotakin on tapahtunut, ja metsä on vaiennut. Se on vain puita.<br /><br />Olen luonut suhdetta mäntyihin viime vuosina, koska mökkisaaremme on mäntyvoittoinen. Männyt ovat osa rakasta maisemaa. Kun myrsky kaataa puun, maisema muuttuu ja muutokseen ei auta kuin sopeutua. <br /><br />Jokainen puunkaato on tarkkaan harkittu, varmasti hautaan asti kadun yhden tietyn puun kaatamista. <br /><br />Kun rannan käkkärästä männystä murtui iso oksa, aloimme miehen kanssa seurata puun selviytymistä. Vielä taittuneeseen oksaan virtaa elämä, ja valokuvista voi havaita, miten se on hiljalleen kasvanut koettelemuksistaan huolimatta. <br /><br /><br /><i>Hidas tanssi: mäntyrunoja. </i>Toim. Risto Rasa. Kuvat Ritva Kovalainen ja Sanni Seppo. Maahenki 2012. 135 s. Lainasin kirjastosta.<br /><br />Nannahttp://www.blogger.com/profile/00763284746373369174noreply@blogger.com0