torstai 5. tammikuuta 2017

Suunnitelmia alkavalle vuodelle

Lukutavoite


Viime vuoden viimeisenä päivänä esittelin Kirjakimaran vuotta tilastojen valossa ja kokosin vähän ajatuksiani menneestä vuodesta. Uhkasin myös tehdä hurjalta kuulostavan uudenvuodenlupauksen: lukea vähemmän. Asetinkin nyt Goodreadsissa lukutavoitteeksi 80 kirjaa, mikä on 20 kirjaa vähemmän kuin kahtena edellisenä vuotena. Lukuahan voi aina hilata ylöspäin, jos siltä vuoden mittaan tuntuu!

Kirjojen Suomi


Tänä vuonna satavuotiaan Suomen kunniaksi juhlistetaan kotimaista kirjallisuutta. Kirjablogit ovat mukana Ylen suuressa Kirjojen Suomi -hankkeessa. Ylen kirjallisuustoimittajat Seppo Puttonen ja Nadja Nowak ovat valinneet jokaiselta Suomen itsenäisyyden vuodelta yhden kirjan. Kirjojen Suomi tutkii, mitä itsenäisyyden ajan kirjat kertovat maastamme ennen ja nyt, ja miten asiat ovat muuttuneet aikojen saatossa. Kirjoja käsitellään televisio- ja radio-ohjelmissa läpi vuoden kahden kirjan viikkotahdissa, uudemmista kirjoista alkaen.



Jokaisesta kirjasta ilmestyy tv- ja radio-ohjelmien kanssa samaan aikaan blogiteksti, ja tässä myös minä olen mukana! 101 listan kirjaa arvottiin kiinnostuneiden bloggareiden kesken, ja Kirjakimaralle osui arvonnassa vuoden 1956 kirja eli Irja Virtasen teos Kenttäharmaita naisia. Jännittävää päästä tutustumaan itselle aivan vieraaseen kirjailijaan! Bloggaus Kenttäharmaista naisista ilmestyy Kirjakimarassa elokuun alkupuolella.

Poimintoja kevään uutuuskirjoista


Keväiset ja syksyiset kirjojen uutuusluettelot ovat aina vain yhtä inspiroivia. Kohtuus ja suunnitelmat lukemisen vähentämisestä eivät ole pysyneet mielessä, kun olen nakutellut itselleni luvattoman paljon kirjastovarauksia.  Alla esitellyissä kirjoissa painottuu käännöskirjallisuus. Tarkoitukseni on kyllä lukea myös kotimaista kirjallisuutta erityisesti juhlavuoden vuoksi, mutta käännösuutuudet houkuttelevat keväällä kotimaisia uutuuksia enemmän. Otin tällä kertaa mukaan myös kiinnostavimmat harrastekirjat tietopuolelta.

Tässä kevään uutuuksien kymmenen kärki:


Chimamanda Ngozi Adichie: Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä (Otava / maaliskuu)


Useampi syy houkuttelee lukemaan Adichien kevään uutuuskirjan. Olen lukenut häneltä aiemmin romaanit Puolikas keltaista aurinkoa ja Purppuranpunainen hibiskusja ne olivat koskettavia ja vavisuttavia lukuelämyksiä. Toisaalta kiinnostuin feminismistä viime syksynä ja olen pikkuhiljaa lukenut aiheeseen liittyviä kirjoja. 
Nigerialaisen Adichien kirja nousi Suomessakin otsikoihin kauan ennen suomennoksen ilmestymistä: tämä kirja annetaan jokaiselle yhdeksäsluokkalaiselle tulevana keväänä. Sama kirja jaettiin Ruotsissa koululaisille joululahjana reilu vuosi sitten, ja muistan siitä kuullessani ajatelleeni, että kunpa meilläkin. No nyt se tapahtuu! Saa nähdä, millainen poru ja kohu asiasta nousee.


Orhan Pamuk: Kummallinen mieleni (Tammi / huhtikuu)

En ole aiemmin lukenut mitään Pamukilta, joten suunnitelmissani on lukea joko tämä kevään uutuus tai jokin hänen vanhemmista kirjoistaan, sillä Pamuk on tulossa toukokuiseen Helsinki Litiin. Kevättä odotellessa!






Linda Boström Knausgård: Tervetuloa Amerikkaan (Like / helmikuu)

Myönnän, että alun alkaen kiinnostuin Boström Knausgårdista hänen miehensä vuoksi. Karl Ove Kanusgårdin Taisteluni-sarja on nimittäin ollut minulle yksi vaikuttavimpia lukukokemuksia koskaan. Viimeistä osaa luen juuri säästellen. Linda Boström Knausgård sai siis huomioni ulkokirjallisista syistä, mutta viehätyin hänen aiemmasta teoksestaan Helioskatastrofi. Kirjoitin sen olevan taidokas, harkittu ja oivaltava. Toivottavasti Tervetuloa Amerikkaan yltää samaan.




Han Kang: Vegetaristi (Gummerus / maaliskuu)


Tarina naisesta, joka luopuu lihan syömisestä, ja siitä, miten tämä päätös vaikuttaa hänen avioliittoonsa, muuhun elämäänsä, kehoonsa.
Eteläkorealaisen Han Kangin kirja sai kansainvälisen Booker-palkinnon viime vuonna. Olin jo lukemassa kirjaa englanniksi, kun kuulin tulevasta suomennoksesta. Jätin kirjan kesken ja jäin odottamaan tätä suomennosta, sillä äidinkielellä lukeminen on minulle niin paljon nautinnollisempaa.



Paul Auster: 4 3 2 1 (Tammi / huhtikuu)

Mainio ja valloittava Auster lukeutuu lempikirjailijoihini. Hänen uutuudeltaan odotan paljon. Jälleen luvassa on useiden henkilöiden tarinoista rakentuva kokonaisuus, jossa sattuman oikuilla on keskeinen rooli. Hieman kyllä huimaa kirjan sivumäärä: kustantajan ennakkotietojen mukaan suomennos on noin 900-sivuinen!






Elena Ferrante: Uuden nimen tarina (WSOY / huhtikuu)


Napoli-sarjan toinen osa. Ikävöin jo takaisin 1950-luvun Napolin kuumuutta hohkaaville kaduille, joilla tutustuin viime kesänä Lenúun ja Linaan. Sarjan ensimmäisessä osassa Loistava ystäväni tytöt olivat lapsia, ja tässä toisessa osassa kuvataan heidän aikuistumistaan. 





Petina Gappah: Muistojen kirja (Tammi / helmikuu)


Pari vuotta sitten luin zimbabwelaisen Gappahin novellikokoelman Tanssimestarin ja muita tarinoita Zimbabwesta. Jo tuolloin suunnittelin lukevani Gappahin ensimmäisen romaanin, kunhan se vain ilmestyy suomeksi. Gappahin novellit kuvasivat rohkeasti ja elävästi oloja kirjailijan kotimaassa. Myös Muistojen kirja sijoittuu Zimbabween, eikä luultavasti tule päästämään lukijaa helpolla, sillä se on "hurja romaani naisesta kuolemansellissä".




Maarit Kytöharju: Vegaanihaaste: 31 päivää herkutellen (Gummerus / tammikuu)

Osallistuin kuukauden mittaiseen vegaanihaasteeseen vuosi sitten tammikuussa ja yllätyin, miten helposti kuukausi sujui. En ollut aiemmin kokeillut elää täysin vegaanisesti, vaikka olin nuorempana pitkään kasvissyöjä. Nyt tammikuun alussa otin haasteen vastaan toistamiseen eli tarkoituksena on syödä taas ainakin tammikuu vegaanisesti. Kirjasta toivon saavani lisäinspiraatiota ruoanlaittoon ja vegaanisempaan elämään myös haasteen jälkeen. 


Lotta Jansdotter: Lempivaatteita (WSOY / maaliskuu)

Ehkä tänä vuonna on aika esitellä ensimmäinen käsityökirja Kirjakimarassa? Olen viime aikoina lämmitellyt vanhaa harrastustani, joka on jäänyt lukemisen ja bloggaamisen jalkoihin. Toivon löytäväni tästä kirjasta toimivia ja kauniita perusvaatteiden kaavoja. 





Lena Israelsson: Vihreää ympäri vuoden (Mäkelä / helmikuu)

Blogiani jonkin aikaa seuranneet saattoivat huomata, miten viime vuonna hurahdin hyötykasvien viljelyyn. Esittelin blogissa useita puutarhakirjoja, jotka kertoivat muun muassa laatikkoviljelystä ja kasvihuoneen perustamisesta. Viime kesänä suuri haaveeni toteutui: rakensimme mökille kasvihuoneen ja kasvimaan laatikoihin. Nyt kun kevät lähestyy, alkavat ajatukseni hakeutua jo kohti seuraavaa kasvukautta. Selailin Israelssonin kirjaa ruotsiksi kirjastossa, ja se vaikutti hyvältä, joten odotan pääseväni syventymään teokseen suomeksi. Suunnittelu ja haaveilu ovat tärkeä osa viljelyharrastusta!


Tällaisilla suunnitelmilla siis lähden kohti vuotta 2017. Luvassa on kutkuttavia uutuuksia ja toivon mukaan myös palkitsevia löytöjä vanhemman kirjallisuuden parissa. Kotimaisen kirjallisuuden juhlavuosi aiheuttaa toivottavasti mukavaa pöhinää kirjablogeissa!

lauantai 31. joulukuuta 2016

Vuosikatsaus 2016

Vielä ennen pian koittavaa vuodenvaihdetta pysähdyn tarkastelemaan mennyttä vuotta ja heitän ilmoille muutaman ajatuksen tulevasta. Tämä katsaus painottuu tilastoihin. Vuoden merkittävimpien kirjojen nimeäminen on ajankohtaista taas alkuvuodesta, kun äänestetään Blogistanian kirjapalkintojen voittajista.

Millainen oli vuosi 2016 Kirjakimarassa?


Vuoteen mahtui kirja- ja lukurintamalla useita kohokohtia, jotka näkyivät täällä blogissa ja Kirjakimaran some-kanavissa. Oli Helsinki Lit toukokuussa, heinäkuinen lukumaraton, syksyiset kirjamessut Turussa ja Helsingissä.

Kesälomalla oli aikaa maratoonata.
Asetin vuodelle 2016 Goodreadsin lukuhaasteessa saman tavoitteen kuin edelliselle eli yritin lukea 100 kirjaa vuodessa. Pääsin sadan luetun kirjan tavoitteeseeni, mutta se vaati huikeaa runokirjojen siivittämää loppukiriä. Osa loppuvuodesta lukemistani kirjoista pääsee esittelyyn Kirjakimarassa vasta ensi vuoden puolella, koska en pitänyt lomaa nyt joulun tienoilla eikä aikaa bloggaamiselle jäänyt loppuvuodesta niin paljon kuin olisin halunnut.

Tänä vuonna en pitänyt kirjaa lukemieni kirjojen sivumääristä, vaan luotan tilastoissa Goodreadsin laskelmiin. Lukemissani kirjoissa oli yhteensä 25 284 sivua. Tämä on lähes yhtä paljon kuin edellisenä vuonna! Eroa on vain parisataa sivua, mikä on uskomaton sattuma. Äänikirjojen parissa vietettyä aikaa en tänä vuonna tilastoinut mitenkään. Muistiinpanojeni mukaan sadasta lukemastani kirjasta oman hyllyn kirjoja oli vaivaiset 15 kappaletta. Olin siis jälleen kirjaston ahkera asiakas sekä kotikunnassani että työpaikalla!

Parina viime vuonna olen lukenut melko lailla yhtä paljon naisten ja miesten kirjoittamia kirjoja, mutta tänä vuonna olen lukenut selvästi enemmän naisten kirjoittamia kirjoja (65 %). Osasyynä on varmasti alkuvuodesta puhjennut puutarha-innostukseni, sillä viljelyyn liittyvät harrastekirjat ovat pääosin naisten kirjoittamia. Toisaalta kiinnostuin tänä vuonna myös feminismistä ja luin aiheeseen liittyviä kirjoja, mikä selittää lukua.

Kotimaisen kirjallisuuden ja käännöskirjallisuuden painotukset ovat hieman tasoittuneet viime vuodesta, jolloin kotimainen kirjallisuus oli jäänyt aika lailla käännetyn jalkoihin. Tänä vuonna luetuista kirjoista 45 % oli kotimaisten tekijöiden tuotoksia, 55% käännettyä. Olettaisin, että suhteet kääntyvät toisinpäin ensi vuonna, kun vietetään kotimaisen kirjallisuuden juhlavuotta.

Kuluneena vuonna olen esitellyt Kirjakimarassa aiempaa enemmän tietokirjoja. Olen kirjoittanut erityisesti puutarhanhoitoon ja kasvihuoneviljelyyn liittyvistä kirjoista, ja mahtuipa vuoteen muutama jooga-aiheinen kirjakin. Pääpaino on edelleen kaunokirjallisuudessa (60 %).

Katse ensi vuoteen


Ensi vuotta ajatellen teen ainakin yhden lupauksen: lasken lukutavoitettani maltillisemmaksi. Mietin vielä tarkkaa lukemaa, mutta luulena asettavani sen noin 80 kirjaan. Haluan jättää aikaa myös muille harrastuksilleni enkä toisaalta halua kirjoittaa ylimalkaisia kirja-arvioita.

Vuonna 2017 aion tehdä jälleen kuukausikoosteita lukemistani kirjoista vuoden tauon jälkeen. Ne jäsentävät ja rytmittävät bloggaamista mukavasti. Tähän liittyen tavoittelen myös tasaisempaa postaustahtia, mutta siitä ei parane antaa liian sitovia lupauksia! Suunnitelmissa on myös uusia hieman blogin ulkoasua — ehkä otan sen ensi kesän projektiksi.

Lopuksi haluan kiittää kaikkia lukijoitani ja kommentoijia vuodesta 2016! Onnellista uutta vuotta kaikille!


perjantai 30. joulukuuta 2016

Lyhytarvioita

Välillä jostakin kirjasta ei tahdo syntyä omaa postausta sitten millään. Joskus kirja jättää sanattomaksi, vaikka se olisi ollut kuinka koskettava tai ainutlaatuinen lukuelämys. Välillä myös "ihan kivoista" kirjoista jää teksti kirjoittamatta. Olen ratkaissut tämän tekstijumiongelman siten, että koostan aina silloin tällöin useamman kirjan laajuisen yhteispostauksen. Vuodenvaihde on käsillä, joten taas tuli aika putsasta pöytä bloggaamattomista kirjoista. Uutta vuotta ja uusia kujeita blogin suhteen on kivempi suunnitella, kun blogi on ajan tasalla.

Lyhytarvioihin pääsi tällä kertaa mukaan kovin sekalainen sakki kirjoja:

 

Delphine de Vigan: Yötä ei voi vastustaa (2011)


Alkuteos: Rien ne s'oppose à la nuit.
Suom.: Kira Poutanen (2013).

WSOY 318 s. Kirjastosta lainattu.

Ranskalainen kirjailija Delphine de Vigan on kirjoittanut äidistään vangitsevan ja koskettavan romaanin. Huomasin usein lukiessani palaavani katselemaan lumoavaa kansikuvaa. Kansi on yhtä tummanpuhuva kuin tarinakin: äidin elämää leimasivat lukuisat salaisuudet ja häilyvä mielenterveys. Äiti teki lopulta itsemurhan, mikä jätti jälkeensä kysymysten tulvan. Vigan onnistuu välittämään lukijalle tyttären hämmentyneen ja tietoa etsivän näkökulman. Kirja imaisi minut niin maailmaansa, että luin sen liiankin nopeasti. Saatan hyvin palata tämän tarinan pariin joskus uudelleen.


* * *

 

Véronique Ovaldé: Mitä tiedän Vera Candidasta (2009)


Alkuteos: Ce que je sais de Vera Candida.
Suom.: Ville Keynäs (2011).
WSOY 284 s. Kirjastosta lainattu.


Tässä on toinen huikean hienoa ranskalaisen kirjailijan teos, jonka luettuani olin sanaton. Kyseessä on mukaansatempaava tarina kolmen sukupolven naisista, joiden elämäntarinoissa on paljon tummia sävyjä. Vera Candidaa näyttää odottavan samansuuntainen kohtalo kuin hänen äitiään ja isoäitiään eli synnyttää lapsi, jonka isästä ei ole varmuutta. Vera nousee kuitenkin vastustamaan kohtaloaan ja lähtee pois kotisaareltaan. Hotkaisin kirjan sellaisella vauhdilla, ettei siitä jäänyt tarkkoja mielikuvia. Lukukokemuksesta jäivät päällimmäisinä mieleen vahvat naiset ja väkevä tunnelma.

* * *

 

J. K. Rowling: Harry Potter ja salaisuuksien kammio (1998)


Alkuteos: Harry Potter and the Chamber of Secrets.
Suomentaja: Jaana Kapari-Jatta (1999)
Lukija: Vesa Vierikko.

Kansi: Mika Launis.
Kesto: 11 t 26 min. Kirjastosta lainattu.

Harry Pottereiden kuunteleminen äänikirjoina jatkui. Toinen vuosi Tylypahkassa tuo Harrylle ensimmäistä enemmän kouluhaasteita, ja opiskelukiireiden lisäksi stressiä aiheuttaa tieto, että salaisuuksien kammio on avattu. Jästiperheiden lapsia vainotaan, ja heitä aletaan löytää kangistettuina. Harryn hyvä ystävä Hermione on myös vaaravyöhykkeellä, sillä hänen vanhempansa ovat jästejä.

Kuuntelin kakkososan heti sarjan aloituskirjan perään. Nyt hahmot olivat jo minulle tuttuja ja osasin odottaa tietynlaista kaavaa: kirjassa kuvataan yhden lukuvuoden ajan Harryn, Ronin ja Hermionen elämää, johon mahtuu opiskelun lisäksi jokin hurja seikkailu ja vaaratilanteita.


* * *

J. K. Rowling: Harry Potter ja Azkabanin vanki (1999)


Alkuteos: Harry Potter and the Prisoner of Azkaban.
Suomentaja: Jaana Kapari-Jatta (2000).
Lukija: Vesa Vierikko.

Kansi: Mika Launis.
Kesto: 14 t 39 min. Kirjastosta lainattu.

Aiempien kirjojen tapaan myös kolmannessa Harry Potter -romaanissa Harry ystävineen ajautuu seikkailuihin ja hankaluuksiin. Tällä kertaa vastustajana on Azkabanin vankilasta karannut vaarallinen vanki, Sirius Musta. Seikkailun tuoksinassa Harry saa tietää enemmän taustastaan, vanhemmistaan ja heidän salaperäisestä kuolemasta. Kaikki ei olekaan sitä, miltä näyttää, ja lukijakin yllättyy useaan kertaan. Hahmoista paljastuu uusia piirteitä, ja kuolemanuhka on jälleen vahvasti läsnä.

Ensimmäistä Potter-kirjaa kuuntelin alkusyksystä herkeämättä, mutta toisen osan tarina ei ollut mielestäni yhtä vetävä. Tämä kolmas osa palautti jälleen innon Harryn vaiheiden seuraamiseen, joten ei kai tässä auta muuta kuin jatkaa suoraan neljännen osan kanssa! Tuntuu uskomattomalta, että olen kuunnellut Pottereita tänä syksynä jo yhteensä yli 35 tuntia. Aika Harryn ja kavereiden seurassa kuluu kuin siivillä


* * *

Valerie Solanas: SCUM-manifesti (1968)


Alkuteos: SCUM Manifesto
Suom. Suvi Auvinen (2011).

Savukeidas 74 s. Kirjastosta lainattu.


Päädyin lukemaan amerikkalaisen Valerie Solanasin SCUM-manifestin Sara Stridsbergin ja Peppe Öhmanin kirjojen johdattelemana. Halusin nähdä itse, mistä kohutussa manifestissa on kyse.

SCUM-manifesti on ohut kirjanen, joka on täynnä painavia sanoja ja ajatuksia. Solanas esittelee ajatuksen yhteiskunnasta, jossa ei ole miehiä. Manifestin nimi SCUM on akronyymi ja muodostuu sanoista Society For Cutting Up Men. Provokatiivinen ja rääväsuinen ajatelma on ymmärrettävästi herättänyt huomiota ja paheksuntaa ilmestymisaikanaan eli 1960-luvulla. Miesvihamielisten ajatustensa johdosta Solanas nähdään usein äärifeministinä, ja hänen manifestinsa on ollut noussut kulttimaineeseen


* * *


Arundhati Roy: Joutavuuksien jumala (1997)


Alkuteos: The God of Small Things
Suomentaja: Hanna Tarkka (1997).


Otava 384 s. Kirjastosta lainattu.


Intialaisen Arundhati Royn romaani on täynnä Intian värejä, hajuja ja makuja. Roy kuvaa intialaista elämää tarkasti ja paikoin pilke silmäkulmassa. Tarinan keskiössä ovat kaksoset Rahel ja Estha, joiden loppuelämää varjostaa lapsuudessa sattunut onnettomuus. Menneisyyden painolasti ei hellitä. Roy kuvaa koskettavasti sisarusten suhdetta ja kaksosten lähipiirin välejä. 

Roy voitti tällä esikoisteoksellaan Booker-palkinnon lähes parikymmentä vuotta sitten eikä ole sen jälkeen julkaissut kirjoja. Nyt syksyllä kuulin, että Roylta ilmestyy tulevana vuonna uusi romaani. Se menee ehdottomasti lukulistalle!


* * *

Agneta Pleijel: Fungi - romaani rakkaudesta (1993)


Alkuteos: Fungi - en roman om kärleken.
Suom. Marja Kyrö (1995).

Otava 255 s. Kirjastosta lainattu.

Tartuin Pleijelin romaaniin työkaverin suosituksesta. Meidän kirjamakumme osuvat monesti yksiin, joten olin todella hämmentynyt Fungin äärellä. En missään vaiheessa päässyt sisään tarinaan, joka lähtee liikkeelle 1800-luvun alkupuolen Saksasta ja joka poukkoilee sitten eri puolille maailmaa. Päähenkilönä on saksalainen Franz Wilhelm, jonka isä toivoo pojasta lääkäriä. Nuortamiestä kiinnostavat kuitenkin lääketiedettä enemmän kasvioppi ja rakkauden salat. Franz Wilhelm toimii myös tarinan kertojana, hyvin rasittavana sellaisena. Kertojan katse ja jaarittelut olivat minulle liikaa. Ärsyynnyin ja turhauduin. Ja nukuin.

* * *


Antti Tuuri: Tenoa soutamassa (2009)



Kansi: Hannu Taina.
Otava 192 s.  Kirjastosta lainattu.

Antti Tuurin Tenoa soutamassa on sympaattinen kertomuskokoelma kirjailijan kalareissuista. Tuuri oli pitkään ajatellut lohenpyytämisen Tenolta olevan turhanpäiväistä, kunnes hän kerran lupautui erään porukan matkaan. Lohijoki lumosi skeptisen kirjailijan. Sittemmin Tuuri on tehnyt vuosittain syksyisen kalareissun Tenon maisemiin. Kirjassaan Tuuri kuvailee kalojen pyytämistä, luontoa ja suhdettaan paikalliseen soutajaan, jonka kanssa hän ystävystyy. Välillä Teno jättää miehen ilman saalista, mutta lohien määrä ei ole ainoa syy palata joelle: "Joen soutaminen oli joka vuosi suuri elämys niin kuin hyvän ystävän pitkään odotettu tapaaminen."

torstai 29. joulukuuta 2016

Kolme kovaa amerikkalaista

Yhdessä töissä vetämistäni lukupiireistä keskityimme kuluneena syksynä yhdysvaltalaiseen nykykirjallisuuteen. Kokoonnuimme neljä kertaa, ja lukulistamme näytti tältä:

Jonathan Franzen: Vapaus
Jennifer Egan: Aika suuri hämäys
George Saunders: Joulukuun kymmenes
Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon.


Kirjoitin lokakuussa Jonathan Franzenin Vapaudesta, joka ei ollut kirja minun makuuni. Ilokseni lukupiirin kirjat alkoivat miellyttää sitä enemmän, mitä pidemmälle syksyä edettiin. Kokoan tähän tekstiin ajatuksiani Eganin, Saundersin ja Morrisonin kirjoista.



Jennifer Egan: Aika suuri hämäys (2010)

Alkuteos: A visit from the goon squard
Suom. Heikki Karjalainen.

Kansi: Jussi Kaakinen.
Tammi 2012. 412 s. Kirjastosta lainattu.

Aika suuri hämäys on episodimainen ja moniääninen romaani. Se sijoittuu musiikkimaailmaan, ja sen aikajana ulottuu 1970-luvulta 2020-luvulle saakka. Kerronta ei etene kronologisesti, vaan poukkoilee ajasta ja paikasta toiseen. Henkilöitä on kymmeniä. Lukuisista ihmisistä muodostuu sieltä täältä risteytyvä suhdeverkosto, jota pitää koossa muutama keskushenkilö, Sasha ja Bennie.

Eri luvuissa on eri tyylejä: on minäkertojaa, sinä-muotoista kerrontaa, artikkelimuotoinen luku ja koostuupa yksi luku jopa Power Point -dioista. Näkökulmanvaihdosten ja tyylikokeilujen ansiosta kirja on sirpaleinen, hieman haastava, mutta samalla kiehtova palapeli.

Kirja ei piirrä nykyajasta kovin ruusuista kuvaa: ihmissuhteet eivät kestä ja sosiaalisen median avulla luodut verkostot ovat haperoita. Tarinan eri osissa toistuu ennustamattomuus; niin aika, koko elämä kuin muut ihmisetkin ovat arvaamattomia.

Vaikutuin Eganin rakentamasta tarinasta ja erityisesti kirjan rakenteesta. Minun piti tosin tehdä muistiinpanoja ja piirtää henkilöhahmoista kartta hahmottaakseni rakenteen kunnolla – varsinkin lukupiirissä kirjasta keskusteleminen olisi ollut hankalaa ilman muistiinpanoja.

Ainoastaan tarinan viitekehys eli musiikkimaailma aiheutti pieniä vierauden tuntoja. Joskus itselle täysin vieraasta aiheesta voi olla kiinnostavaa lukea, mutta nyt ei käynyt niin, vaan tunsin olevani vierailla vesillä.

* * *

George Saunders: Joulukuun kymmenes (2013)

Alkuteos: Tenth of December
Suom. Markku Päkkilä.

Kansi: Ilkka Kärkkäinen.
Siltala 2015. 230 s. Kirjastosta lainattu.

George Saundersin novellikokoelma Joulukuun kymmenes päätyi lukupiirikirjaksi kirjabloggaajien suosituksesta. Kun suunnittelin syksyn kirjalistaa, kyselin apua bloggaajakollegoilta, koska minusta tuntui, ettei minulla ollut ajantasaista käsitystä yhdysvaltalaisesta kirjallisuudesta. Halusin valita listalle hyviä ja jollakin tapaa merkittäviä romaaneja. Ja kaipasin jotakin muuta kuin Austeria ja Irvingiä. Niinpä vielä lämmin kiitos kaikille suosituksiaan jakaneille bloggaajille! Teidän ansiostanne lukupiirimme pääsi tutustumaan muun muassa George Saundersiin, josta kukaan lukupiirissä ei ollut aiemmin kuullut.

Saundersilla oli geofyysikon koulutus ja orastava insinöörinura, kun hän ryhtyi opiskelemaan kirjoittamista 1980-luvulla. Sittemmin kirjoittamisesta tuli hänen työtään: hän opettaa kirjoittamista yliopistotasolla ja on julkaissut kuusi kaunokirjallista teosta.

Joulukuun kymmenes koostuu kymmenestä novellista, jotka ovat ilmestyneet vuosina 1995–2012 eri lehdissä. Joku saattaa kokea kokoelman tästä syystä hajanaiseksi, mutta minä en kokenut tekstejä irrallisiksi, päinvastoin. Novellikokoelman tekstit avaavat lukijalle amerikkalaisuuden ydintä suorasanaisesti.

Saunders herättelee pohtimaan suuria kysymyksiä: Mikä on oikein, mikä väärin? Mikä on amerikkalaisen unelman hinta, miltä näyttää sen kääntöpuoli? Saunders kirjoittaa terävästi ja satiirisesti eikä säästele kuvauksen kohteitaan saati lukijaa. Inhimillisyyteen kuuluvat myös rumat ja rujot tunteet.

* * * 


Toni Morrison: Luoja lasta auttakoon (2015)

Alkuteos: God help the child.
Suom. Kaijamari Sivill.

Kansi: Eveliina Rusanen.
Tammi 2016. 180 s. Kirjastosta lainattu.


Kun olin päättänyt, että lukupiirin syyskaudella keskitytään yhdysvaltalaiseen kirjallisuuteen, yksi kirjailija oli listalla takuuvarmasti: Toni Morrison. Vuonna 1931 syntynyt Toni Morrison sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1993 ensimmäisenä mustana amerikkalaisena ja ensimmäisenä mustana naisena. Kirjailijana hänet tunnetaan mustien amerikkalaisten elämän, erityisesti mustien naisten identiteetin, kuvaajana.

Luoja lasta auttakoon on Morrisonin tuorein romaani, ja se asettuu sujuvasti hänen tuotantoonsa aihepiirinsä puolesta. Tarinan päähenkilö on Bride, sudaninmusta nuori nainen. Vauvana Bride sai nimekseen Lula Ann. Tytön äiti Sweetness hätkähti lapsensa väriä heti tämän synnyttyä: Sweetness häpesi yönmustan tyttärensä väriä ja yritti kasvattaa tyttärestään pärjääjän. Lula Ann kaipasi lapsena äidin huomiota enemmän kuin mitään muuta ja tekee peruuttamattoman teon hyväksyntää kalastellessaan.

Aikuisena meikkiedustajana työskentelevä Lula Ann on vaihtanut nimensä iskevämmäksi kuuloiseksi ja on nyt Bride. Hän on kääntänyt tyylikonsultin avulla ihonvärinsä voimavaraksi. Bride käyttää vain valkoisia vaatteita, hän on kuin pantteri lumessa. Lapsuuden trauma ei kuitenkaan jätä nuorta naista rauhaan.

Morrison kirjoittaa vähäeleisesti, mutta niin, että tarina menee ihon alle. Äidin ja tyttären suhteen kuvaus on riipaisevaa. Tarinassa on paljon väkivaltaa eri muodoissa.

* * *



Näin jälkikäteen arvioisin, että lukupiirin syksy oli monipuolinen ja kiehtova kurkistus amerikkalaiseen kirjallisuuteen. Kaikki kirjat olivat lukupiiriläisille ennestään vieraita ja sellaisia, että he eivät kuulemma olisi muuten tulleet lukeneeksi niitä. 

Franzenin Vapaus tulkittiin yllättävän viihteelliseksi, sitä luonnehdittiin jopa saippuaoopperaksi. Eganin Aika suuri hämäys puolestaan jäi monille aika vieraaksi aiheensa vuoksi. Sen omintakeinen rakenne teki kyllä vaikutuksen. Olin hieman odottanut, että kirja ärsyttäisi tai jopa turhauttaisi, mutta sellaisia tuntoja se ei herättänyt. Jopa Power Point -esitys kirjassa otettiin yllättävän hyvin vastaan!

Saunders ja Morrison tekivät suurimman vaikutuksen lukupiiriläisiin: näiltä kirjailijoilta useampi sanoi voivansa lukea lisää.Samoin ajattelin minä, ja aloittelinkin jo Morrisonin kenties tunnetuinta teosta Minun kansani, minun rakkaani. Se onkin vielä hurjempi ja karumpi kuin Luoja lasta auttakoon. Kirjoitan kirjasta ja lukukokemuksesta Kirjakimaraan ensi vuoden puolella!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...