torstai 9. marraskuuta 2017

Nannan Finlandia-ehdokkaat

Vuoden 2017 kaunokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaat julkistetaan huomenna eli perjantaina 10.11. klo 10. Kuusikon on valinnut kolmijäseninen lautakunta, johon kuuluvat tänä vuonna Aleksis Salusjärvi, Eva Uggla ja Heidi Backström. Lopullisen voittajan valitsee tänä vuonna Elisabet Rehn, ja voittaja selviää keskiviikkona 29.11.

Spekulointi on joka vuosi keskeinen osa palkinnon ympärillä käytävää keskustelua: Mikä kirja puuttuu ehdokkaiden joukosta? Mitkä kirjat sinä valitsisit? Halusin kerrankin koostaa oman Finlandia-kuusikkoni, koska olen lukenut koko joukon pakahduttavan hyviä tänä vuonna ilmestyneitä kirjoja. Lukuisten hyvien lukukokemusten joukosta siivilöin kuusi kirkkainta elämystä. Toivon näille mahdollisimman paljon huomiota ja lukijoita!



Sanottakoon vielä, että en ole lukenut tänä vuonna ilmestyneitä kotimaisia kirjoja mitenkään ohjelmallisesti, joten listani voisi hyvinkin olla erinäköinen, jos olisin lukenut enemmän. Toisaalta jouduin jättämään monia loistavia teoksia pois, koska kärkeen oli tunkua.

Kirjat eivät ole alla paremmuusjärjestyksessä. Kolmesta ylimmästä olen blogannut, ja kirjailijan ja kirjan nimi vievät bloggaukseeni. Kuvan vieressä on poimintoja arvioistani. Kolme alinta olen lukenut, mutta bloggaukset ovat vielä luonnoksissa. Joskus kun niistä parhaimmista vain on niin haasteellista kirjoittaa!

Nannan Finlandia-ehdokkaat


Anni Kytömäki: Kivitasku


Anni Kytömäen toinen romaani Kivitasku nivoo yhteen useiden sukupolvien tarinat. Kivitaskussa on kolme aikatasoa ja kolme keskeistä henkilöä, jotka toimivat kerronnan tukipisteinä. Keskushenkilöiden lisäksi suuressa roolissa on myös luonto, erityisesti järvet, kivet ja kalliot.

Kolmelle vuosisadalle levittäytyvässä tarinassa ihmisten ja luonnon historiat kietoutuvat yhteen.

Viihdyin teoksen maailmassa, viipyilin luontokuvauksissa. Luontevasti etenevät tarinalinjat eivät ole liian koukeroisia, mutta jättävät lukijalle oivallettavaa. Juonirakenne palkitsee lukijaa pitkin matkaa, ja loppuun riittää vielä yllätyksiä. Nautin romaanin kielestä; erityisesti ihastelin Kytömäen käyttämiä verbejä. Ilmaisu on luonnonläheistä ja kekseliästä, mutta ei mitenkään pakotettua.


Rosa Liksom: Everstinna


Rosa Liksomin Everstinna on meänkielellä kirjoitettu vahvan naisen vimmainen monologi. Oman historian ohella tulee käsiteltyä 1900-luvun historiaa.

Liksom hallitsee tiivistämisen taidon. Tiiviys tuo tarinaan vauhtia, eikä mihinkään kauheuksiin jäädä vellomaan ‒ se voisikin olla lukijalle liikaa. Henkilökuvaus on vähäsanaista, mutta värikästä.

‒ ‒ tiesin odottaa Rosa Liksomin uutuuskirjalta verevää ja väkevää kerrontaa. Liksomilaisella suoruudella ja varmuudella kerrottu tarina imaisee sisäänsä, ja Everstinnan kokemukset tulevat iholle, vaikka hänen aatemaailmaansa tai ratkaisuihinsa ei pystykään samastumaan.



Ben Kalland: Vien sinut kotiin


Ben Kallandin esikoisromaani Vien sinut kotiin kertoo perhesuhteista, sisarusten välisistä siteistä, musiikista, elämästä uskonnollisessa yhteisössä ja valtapeleistä liikkeen johtopaikoilla. Kalland kirjoittaa itselleen tutusta uskonyhteisöstä, Jehovan todistajista.

‒ ‒ alkuvaikeuksien jälkeen huomasin, että kirja on todellinen taidonnäyte. Muutaman kymmenen sivun takeltelun jälkeen olin jo niin syvällä Douglasin perheen elämässä, että en malttanut jättää kirjaa sivuun hetkeksikään.

Tarinan palaset loksahtelevat pikkuhiljaa paikalleen. Kalland jättää lukijalle sopivasti pääteltävää ja oivallettavaa.

Kalland ottaa tällä romaanillaan tyylikkäästi paikkansa omakohtaisista kokemuksista ponnistavien ja uskonyhteisöistä kertovien kotimaisten kirjojen joukossa.



Heidi Köngäs: Sandra



Bloggaus tulossa. Muistiinpanojani kirjasta:

Köngäksen Sandra tarjoaa sivustakatsojan näkökulman vuoden 1918 tapahtumiin. Pohjalla on kirjailijan isoäidin tarina, joten siinä on mukana todellisia henkilöitä, paikkoja ja tapahtumia. Kokonaisuus on kuitenkin fiktiota. Köngäs ei ole kuullut asioista suoraan isoäidiltään, koska tämä kuoli kirjailijan ollessa pikkutyttö, vaan hän on selvitellyt asioita myöhemmin. Kirjan tarinassa nykyajassa lapsenlapsi alkaa selvittää isoäitinsä vaiheita Ylä-Väärissä.

Kirjan nimihenkilö Sandra joutuu koville, kun mies Janne lähtee puolipakolla punaisten matkaan ja kotipihaa halkoo rintamalinja. Sandran on pakko pysytellä vahvana ja hoitaa koti, vaikka jaksaminen on äärirajoilla.

Köngäs kirjoittaa sisällissodan runtelemista henkilöistä koskettavasti ja taidolla. Köyhyys, nälkä ja pelko tulevat liki.



Marianna Kurtto: Tristania


Bloggaus tulossa. Muistiinpanoistani:

Kurton ensimmäisen romaanin miljöö kutkuttaa mielikuvistusta: keskellä Atlantin valtamerta sijaitsee tuliperäinen Tristan da Cunhan saari, jolta on tuhansia kilometrejä matkaa lähimmälle asutulle saarelle. 264 asukkaan saarella eletään kalastuksesta ja odotetaan aina laivaa näkyväksi horisonttiin. Vuonna 1961 saaren tulivuori purkautuu ja asukkaat evakuoidaan Britanniaan.

Omalaatuinen miljöö ja historialliset faktat ovat perustana tarinalle, joka rakentuu usean näkökulman kautta. Rakkaus ajaa ihmisiä hurjiin tekoihin. Tarina maustuu kostolla ja salaisuuksilla.

Ennen Tristaniaa Kurtto on julkaissut viisi runokokoelmaa. Runoilijan tausta näkyy romaanin kielessä elävinä ja tarkkoina kielikuvina. Pidän tekstin rytmistä, tarina etenee hyvin.




Katja Kallio: Yön kantaja



Bloggaus tulossa. Alustavia ajatuksiani:

Amanda Aaltosen tarina on niin vaiheikas, koskettava ja rujo, että en yhtään ihmettele sen inspiroineen kirjailijaa! Todellisesta historiallisesta henkilöstä ja olemassa olevista paikoista Kallio luo taidokasta fiktiota.

Amanda elää 1800-luvun lopulla irtolaisen elämää, joka on karua ja näköalatonta. Amanda ratkaisee tilanteen parhaaksi katsomallaan tavalla: hän hyppää ranskalaisen Duplessis'n kuumailmapallon kyytiin ja lentää Pariisiin. Hänen kolhuinen elämänsä ranskattarena ei kestä kauaa, vaan hänet lähetetään Seilin saarelle Paraisille mielisairaalaan. Amanda ajattelee vain kaipaavansa hetken lepoa, mutta Seilistä ei ole ollut tapana lähteä.

Kallio kuvaa Amandan mielenliikkeitä herkästi, samoin eri miljööt heräävät eloon tekstissä.


* * *

Nyt vain jännittämään huomista ehdokaslistaa!

Muiden bloggareiden Finlandia-listauksia: Kirsin Kirjanurkka, Kirja vieköön! ja Tekstiluola.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Kirja vieköön! -illan tunnelmia Savoysta 7.11.

Savoy-teatterin lämpiössä kävi tiistai-iltana kuhina, kun ihmisten virta valui kohti salia. Alkamassa oli syksyn toinen Kirja vieköön! -ilta, jonka aikana lavalle nousisi Baba Lybeckin haastateltaviksi viisi ajankohtaista kirjailijaa. Haastatteluja rytmittäisivät näyttelijöiden esittämät monologit.

Edellisestä kirjailtamasta Savoyssa on jo parisen kuukautta. Silloin ilta lunasti kaikki sille kasaamani odotukset, joten uskalsin toivoa, että edessä olisi jälleen taidokkaita monologeja, mielenkiintoisia haastatteluja ja kenties myös spontaanimpaa keskustelua. Tällä kertaa kirjailijavieraat olivat minulle tuntemattomampia; en ole vielä lukenut heiltä yhtäkään kirjaa.


Kirjailijakattaus.

Illan monologeista ensimmäinen oli peräisin Raija Orasen Kreivin aikaan -romaanista ja sen esitti Baba itse. 




Kreivin aikaan sijoittuu 1700-luvun Kajaaniin. Kainuusta itsekin kotoisin oleva Oranen on hurjan tuottelias kirjailija ‒ Kreivin aikaan on hänen 30. romaaninsa ja 80. kaunokirjallinen teoksensa! Vikkelää työtahtiaan Oranen selitti muassa yliaktiivisilla aivoillaan ja kainuulaisella työmoraalillaan: kun jotakin tehdään, se tehdään alusta loppuun, jämptisti ja heti.

Raija Orasta ja illan seuraavaa vierasta, Herman Lindqvistiä, yhdistää paitsi tuottelias kirjallinen ura, myös kiinnostus Mannerheimiin. Lindqvistiltä on tänä vuonna ilmestynyt Mannerheim  Marsken, masken, myten -teos, ja Oranen kuulemma työstää parhaillaan Mannerheim-aiheista kirjaa, joka ei ole elämäkerta, mutta kattaa koko tämän elämän. Suomen satavuotisjuhlavuosi on myös Mannerheimin syntymän 150-vuotisjuhlavuosi. 

Carl-Kristian Rundman esitti Lindqvistin tuoreesta teoksesta ruotsinkielisen monologin, jossa Lindqvist kuvaa omaa lapsuudenmuistoaan Mannerheimin hautajaisista. Toivottavasti kirja saadaan myös suomeksi, koska se vaikuttaa lukemisen arvoiselta elämäkerralta, mutta ihan näin tuhtia tietoteosta en taida uskaltaa alkaa ruotsillani tavaamaan, vaikka jonkin verran ruotsiksi luenkin.





Ennen väliaikaa keskusteltiin vielä luonnosta. Orasen ja Lindqvistin viereen vihreälle sohvalle istahti Kimmo Ohtonen, jonka uusin teos Metsäkansan tarina on toimittaja-valokuvaajan omilla metsäkokemuksilla ryyditetty tietokirja Suomen metsistä. Sanavalmis ja sympaattinen Ohtonen haluaa herätellä lukijaa pohtimaan omaa luontosuhdettaan ja metsän merkitystä. Ohtosen edellinen teos Karhu  voimaeläin oli Tietokirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokkaana viime vuonna ja voitti sarjassaan yleisö-Finlandian.




Tauolla nähtiin varmasti viininjuonnin nopeusennätyksiä. Väentungosta ja jonoja ei tietenkään voi suositussa tilaisuudessa välttää, mutta petrattavaa järjestelyissä kyllä olisi. Kalliista lasillisesta ei voi sanoa nauttivansa, kun aikaa sen juomiseen on muutamia minuutteja. No, muistaapa taas ensi kerralla jättää pikaviinit suosiolla väliin.




Tauon jälkeen puhuttivat globalisaatio, EU, Brexit ja ilmastonmuutos. Sixten Korkman avasi globalisaation positiivisia ja negatiivisia seurauksia, joita hän on pohtinut paljon myös uusimmassa kirjassaan Globalisaatio koetuksella. Miten pärjää Suomi? Vaikka globalisaatio on johtanut esimerkiksi eriarvoistumiseen ja työpaikkojen katoamiseen, on vaakakuppi Korkmanin mukaan kuitenkin kallellaan positiivisen puolelle. Korkman korosti eriarvoisuuden torjumisessa hyvinvointivaltion ja heikoimmista huolehtimisen merkitystä. Huomiota kannattaisi kiinnittää ainakin koulutukseen ja erityisesti pienten lasten hyvinvointiin, sillä se on tutkimusten mukaan avaintekijä.

Tällä kertaa sykähdyttävimmästä monologista vastasi mielestäni Jussi Vatanen. Hän tulkitsi Alex-elämäkerrasta poimittua Alexander Stubbin mustaa hetkeä, jonka entinen pääministeri ja puolueensa entinen puheenjohtaja koki kolmisen vuotta sitten. 




Alex-elämäkerta syntyi Stubbin ja Karo Hämäläisen yhteistyönä. Stubb kertoi, että Hämäläinen ja hän eivät tunteneet etukäteen, mutta kirjaprojekti vei heidät muun muassa saunaan ja lenkkipoluille. Harmi vain, että Hämäläinen ei ollut nyt paikalla, sillä kirjan kirjoitusprosessista ja synnystä olisin mieluusti kuullut hänenkin näkökulmansa. Stubbin vaiheet ja kokemukset poliitikkona kiinnostavat, joten Alex on lukulistallani, tai oikeastaan ajattelin kuunnella sen Stubbin itsensä lukemana äänikirjana.



Lopuksi kolmikko jakoi kirjavinkkejä. Näistä mieleeni painuivat Dan Brownin Alku, Esko Valtaojan uusin teos, Yuval Hararin Homo Deus ja The 100-Year Life.

Kirja vieköön! toi tavalliseen tiistai-iltaan kaivattua piristystä. Minulle vieraammat kirjailijat ja aihepiirit muistuttivat jälleen siitä, että voisin välillä poistua omalta mukavuusalueeltani lukijana. 

Viimeinen Kirja vieköön! -ilta on luvassa Savoyssa keskiviikkona 13.12. eli Lucian päivänä. Mielenkiintoista nähdä, ketkä silloin näemme Baban vieraina Savoyn lavalla vihreällä sohvalla! 





***
Lippu tilaisuuteen saatu järjestäjältä.

tiistai 7. marraskuuta 2017

Kazuo Ishiguro: Yösoittoja (2009)

Kansi: Timo Mänttäri.

Alkuteos: Nocturnes.
Suomentaja: Helene Bützow (2011).
Kustantaja: Tammi. 
Sivumäärä: 226.
Oma arvioni: 4/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kuukausi sitten Ruotsin Akatemian sihteeri Sara Danius julkisti Tukholman pörssitalolla yhden vuoden odotetuimmista kirjallisuusuutisista: Kazuo Ishiguro saa tämän vuoden kirjallisuuden Nobel-palkinnon. Hetken harmittelin, ettei Danius sanonut lempikirjailijani Haruki Murakamin nimeä. Ymmärsin samalla, että Ishiguron valitsemisen myötä japanilaisen Murakamin mahdollisuudet palkintoon heikkenivät huomattavasti, sillä Akatemia ei ymmärtääkseni palkitse lähivuosina kovin samankaltaisia tai -taustaisia kirjailijoita. No, onhan 68-vuotiaalla Murakamilla vielä aikaa!

En oikein osannut ottaa kantaa valinnan osuvuuteen, sillä en ollut vielä tutustunut tämän japanilaistaustaisen brittikirjailijan teoksiin. Nimi ja maine toki olivat tuttuja: minulla on esimerkiksi sellainen tuntuma, että Ishiguro on monien kirjabloggaajien suosiossa. Daniuksen vielä lukiessa valintaperusteita salamavalojen räiskeessä klikkailin jo kirjastovarauksia Ishiguron kirjoista. Niinpä sain melko nopeasti käsiini tämän novellikokoelman.

Yösoittoja koostuu viidestä novellista, joita kaikkia yhdistää musiikki. Kahdessa novellissa esiintyy sama henkilö, mutta muuten tarinat ovat erillisiä. Musiikin lisäksi keskeisiä ovat myös novellien miljööt: kokoelman ensimmäisessä ja viimeisessä novellissa ollaan Venetsiassa. Maailmankuulu turistien kansoittama aukio toimii avausnovellin näyttämönä. Jäin hieman ihmettelemään, miksi aukion nimi on kirjassa San Marcon aukio ‒ eikö se ole suomeksi Pyhän Markuksen aukio? Tämä nyt oli vain sivuseikka, joka pisti silmään. Muita tapahtumapaikkoja ovat englantilainen maaseutu ja Los Angeles.

Henkilöt ovat esimerkiksi muusikoita, jotka kokevat taiteilijaelämän haasteita: on luomisen tuskaa ja suosion tavoittelua. Ishiguro rinnastaa oivasti virtuoosikuvitelmat ja turisteille samaa kappaletta päivästä toiseen soittavat leipämuusikot. Novelleissa kaivataan, kaihotaan ja luovutaan. Musiikki luo tunnelmia erilaisten ihmissuhteiden käänteille, erityisesti parisuhteiden.

Ishiguro rakentaa novelleissaan vähäeleisesti mieleenpainuvia asetelmia. Pystyin helposti kuvittelemaan, miltä näyttävät leikkauskääreissä juoksentelevat hahmot hotellin öisillä käytävillä. Tai miltä näyttää asunto, jossa mies yrittää saada epämääräisellä keitoksella aikaan koiran hajua. 

Ishiguro romuttaa Nobel-kirjailijoiden sitkeää mainetta vaikeaselkoisina tai raskaina kirjailijoina. Ainakin Yösoittoja ihastuttaa selkeillä lauseillaan, hienovaraisella huumorillaan ja jouhevalla kerronnallaan ‒ hotkaisin viiden novellin kokoelman lähes yhdeltä istumalta. Novellit eivät ole minulle ominta lukemistoa, eikä musiikki aihepiirinä ole myöskään lähimpiä. Kaikkeen tähän nähden viihdyin Ishiguron tarinamaailmoissa loistavasti.

Ensikosketukseni Ishiguroon oli siis varauksellisen innostunut. Jatkan tutustumistani Ishiguroon piakkoin, sillä olen viime viikkoina täydentänyt Keltaista Kirjastoani Pitkän päivän illalla ja Haudatulla jättiläisellä. Ja jo ennestään mökin kirjahyllyssä lymyili lukematon Me orvot. Näiden joukosta valitsen seuraavan Ishiguron lukuun, kunhan olen ensin saanut purettua vähän syksyn uutuusruuhkaa.

Yösoittoja on luettu muissa blogeissa takavuosina ahkerasti, joten Google vie helposti lukuisten arvioiden äärelle.

keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Lokakuun kirjat











Lokakuussa on tapahtunut kirjamielessä valtavasti: oli kirjamessut Turussa ja Helsingissä, ja saimme tietää, että tämän vuoden nobelisti on japanilaistaustainen brittikirjailija Kazuo Ishiguro. Olen jo aloittanut tutustumiseni Ishiguron teoksiin, joten Ishiguro tulee näkymään Kirjakimarassa loppuvuodesta. Lisäksi olen lukenut vimmaisesti. Olen imenut tarinoita toinen toisensa perään. Blogiin asti olen saanut vasta murto-osan lokakuussa lukemistani kirjoista ja jatkan bloggaussuman purkamista marraskuussa.

Lokakuussa blogatuista kirjoista Liksomin Everstinna ja Kytömäen Kivitasku nousivat heittämällä vuoden parhaimpien kotimaisten romaanien joukkoon. Ihmettelen, jos näitä ei näy Finlandia-ehdokkaiden joukossa. Olen hurjan iloinen, että olen taas tauon jälkeen löytänyt taidokkaita ja sydämeenkäyviä kotimaisia uutuusromaaneja!

Elena Ferranten Hylkäämisen päivät tutustutti minut Napoli-sarjalla lumonneen kirjailijan varhaisempaan tuotantoon, ja tämän lukukokemuksen innoittamana myös Ferranten esikoinen on pääsemässä lukuun tässä lähiaikoina. Sadie Jonesin Kutsumattomat vieraat oli valitettava pettymys, sillä viime vuonna lukemani Kotiinpaluun perusteella odotin uutuudelta paljon.

Nobel-voittajan julkistuksen kynnyksellä kirjoitin Nelly Sachsin Israelin kärsimyksistä. Naisnobelisteihin tutustuminen on hyvässä vauhdissa ja jatkuu viimeistään ensi vuoden puolella. Peter Wohllebenin Puiden salattu elämä oli kiehtovaa luettavaa ja sai katsomaan puita ja metsiä eri tavalla. Inhimillistävä kirjoitustyyli alkoi lopulta rasittaa, enkä ainakaan vielä ole saanut tartuttua Wohllebenin uutuuteen, joka käsittelee eläinten salattua elämää.

Jos lokakuun tapahtumat hellivät kirjanystävää, niin kovin huonolta ei näytä myöskään marraskuu. Ensi viikolla julkistetaan Finlandia-finalistit: maanantaina tietokirjallisuuden, keskiviikkona lasten- ja nuortenkirjallisuuden ja perjantaina kaunokirjallisuuden ehdokkaat. Kaikki voittajat selviävät keskiviikkona 29.11.

Ensi tiistaina on luvassa syksyn toinen Kirja vieköön! -ilta Savoy-teatterissa. Tuolloin lavalle astuvat kirjailijat Raija Oranen, Herman Lindqvist, Kimmo Ohtonen, Sixten Korkman ja Alexander Stubb. Monologeja heidän teoksistaan esittävät Carl-Kristian Rundman, Tommi Korpela, Sampo Sarkola ja Jussi Vatanen.

Marraskuun puolivälissä on selvillä myös tämän vuoden Hesarin esikoiskirjapalkinnon saaja. Kuuntelin Helsingin Kirjamessuilla vastikään julkistettuja finalisteja, joiden teoksista yksikään ei ole minulle vielä tuttu. Naputtelin kirjastovarauksia useammasta, joten katsotaan, josko ehtisin muutaman lukaista ennen voittajan julkistusta.

Esikoiskirjapalkinnon finalistikymmenikkö.

Talviaika ja vauhdilla pimenevät päivät ovatkin hyvä syy kaivaa kynttilät esille ja nauttia lukemisesta tunnelmallisessa lukunurkkauksessa. Mainiota marraskuuta kaikille!

tiistai 31. lokakuuta 2017

Helsingin Kirjamessujen satoa

Vuoden suurin kirjallisuustapahtuma tuli ja meni, ja tämäkin innokas messuvieras on melko lailla toipunut neljän päivän messuilusta. Päivät olivat ihania ja antoisia, mutta myös raskaita, sillä ihmisvilinä vaatii veronsa. Ei ihme, että käytävillä oli välillä tungosta ja jonoja riitti: kävijöitä Helsingin Kirjamessuilla sekä Viini ja Ruoka -tapahtumassa oli tänä vuonna ennätykselliset 84 000!



Näin ja koin messuilla niin paljon, että kronologisesta messuraportista tulisi puuduttavan pitkä. Niinpä päätin tällä kertaa tehdä vain muutaman noston messupäivistäni ja keskittyä messuilta poimimiini lukuvinkkeihin.



Lukupiirit



Olin yleisössä kahdessa lukupiirissä. Ensimmäinen oli vuorossa heti torstaina, kun lukupiirin käsittelyyn pääsi Rosa Liksomin Everstinna. Tarkemman raportin tästä lukupiiristä voi lukea Kulttuuri kukoistaa -blogista, sillä Arja oli lukupiirin nimikkobloggaaja.

Olin Everstinna-lukupiirissä Turunkin messuilla, mutta aina vain kuuntelen ilolla Liksomia ja muiden lukijoiden ajatuksia hänen kirjastaan.

Ja tuli tässä lukupiirissä minulle uuttakin  tietoa kirjan taustasta: Everstinna on siis nimihenkilönsä monologi, mutta Liksom kirjoitti sen ohella myös everstin monologin ja myös everstin autonkuljettajan näkökulmaa sekä everstin kirjeitä. Nämä muut näkökulmat jäivät taustamateriaaliksi, josta on poimittu vain muutamia lauseita lopputulokseen. Tämä "ylimääräinen" materiaali auttoi kirjailijaa hahmottamaan ja rakentamaan teoksen maailmaa. 

Lauantaiaamun aloitin Satu Taskisen Lapset-teosta käsittelevässä lukupiirissä. Taskisen kirjat ovat olleet lukulistallani HS:n esikoiskirjapalkinnosta eli Täydellisestä paistista lähtien, mutta niin vain niiden lukeminen on jäänyt. Ilmoittauduin lukupiirin alkusyksystä ja aloin sitä varten lukea Lapsia messuja edeltävällä viikolla. Lukupiirin aikaan en vielä ollut päässyt kuin puoleen väliin, mutta se ei haitannut, sillä olin jo sisällä teoksen maailmassa.

Kirja ja ja kirjailijan kuunteleminen lukupiirissä tekivät minuun suuren vaikutuksen. Kirjan rakenne ja filosofinen ote ovat ihailtavia. Kirjoitan Lapsista vielä oma tekstin tänne blogiin ja avaan ajatuksiani kirjasta siinä tarkemmin. Lapsien jälkeen on ehdottomasti otettava lukuun Täydellinen paisti ja Katedraali; nämä kolme muodostavat Eurooppa-trilogian.

Tarkoitukseni oli osallistua vielä Katja Kallion Yön kantaja -lukupiiriin sunnuntaina, mutta hyydyin messuiluun kalkkiviivoilla ja livahdin kotiin ennen piirin alkua. Kirja on huikea, ja siitäkin bloggailen lähiaikoina.

Lukupiirit messuilla hakevat vielä muotoaan, eikä yleisökään niitä ihan ole löytänyt. Liksom-piiriä oli seuraamassa viitisenkymmentä henkilöä, kun taas Taskisen tilaisuudessa meitä oli parikymmentä. Westön lukupiiri oli ainoa täydet sata henkilöä vetänyt piiri.

Lukupiiriä on kiehtovaa seurata, sillä erilaisia näkökulmia yhteen kirjaan riittää. Hyvässä messulukupiirissä esilukijoina toimineen lukupiirin lukukokemukset ja kirjailijan puheenvuorot ovat sopivassa suhteessa, joten puheenjohtajan rooli on tärkeä. Pienikään yleisömäärä ei Taskisen lukupiirissä haitannut, sillä nyt yleisökin uskalsi kertoa ajatuksistaan ja lukukokemuksistaan.

Ostokset


Yritin pitää maltin mukana shoppailussa, koska kirjahyllytilani on käymässä vähiin, mutta ihan ilman ostoksia en messupäivistä selvinnyt. 


Kytömäen Kultarinnan ja Tuuri Talvisodan ostin antikvaariselta puolelta. Kytömäen Kultarinta on minulla edelleen lukematta, mutta nyt se ainakin löytyy omasta hyllystä. Talvisodan myötä Tuurin Pohjanmaa-sarjani on nyt täydellinen: sen lukemista olen suunnitellut ensi vuodelle. Woolfin päiväkirjoista ostin vain ensimmäisen osan, vaikka koko sarjasta olisi ollut houkutteleva messutarjous. Muut yllä näkyvän pinon kirjat ovat peräisin paljon puhuttaneelta kahden euron osastolta. 



Keltaisen kirjaston kirjoille minulla on ihan oma ostokiintiö... Keräilen sarjan kirjoja hitaasti mutta tavoitteellisesti. Murakamin Kafka rannalla löytyi antikvaariselta puolelta, Ishiguron Pitkän päivän ilta on painotuore uusintapainos. Tammen Outi Mäkinen muuten tviittasi messujen aikaan, että häneltä puuttuu sarjasta enää kolme kirjaa! Minä tulen hyvän matkaa perässä: keltaisia on hyllyssäni 119, ja tähän mennessä julkaisusarjassa on ilmestynyt 485 kirjaa. Keräiltävää siis vielä riittää!



Koiraihmisenä en voinut vain kävellä ohi, kun näin tämän suloisen opaskoiran Näkövammaisten kulttuuripalveluiden ständillä. 



Sain luvan rapsuttaa ja ottaa kuvan: tämä oli mahdollista, koska koiralla ei ollut valjaita eli se ei ollut messuilla työssä. Nimen unohdin kysyä, mutta kahdeksan vuotta sillä oli ikää. Opastamisen lisäksi tässä nelijalkaisessa on vähän myyjän vikaa, sillä lähdin osastolta Kirjailijakalenterin kanssa.




Lukuvinkkejä


Mainiosta äänikirjapaneelista poimin matkaani Leena Majanderin vinkin kuunnella Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla äänikirjana. Se on kuulemma äänikirjana mahtava elämys. Samaa on sanonut Kirjainten virrassa -blogin Hanna Instagram-tilillään, joten kai se on pakko uskoa ja kokea itse:)

Savukeidas on julkaissut viisiosaiset Virginia Woolfin Päiväkirjat Ville-Juhani Sutisen suomentamina. Kuuntelin suomentajan haastattelua messuilla, ja tuntuu kiehtovalta ajatukselta päästä lukemaan klassikkoteosten synnystä ja kirjailijan ajatuksista. Ykkösosan ostinkin messuilta itselleni: toivon, ettei se jää hyllynlämmittäjäksi.

Mila Teräksen romaani Jäljet puolestaan kertoo Helene Schjerfbeckistä. Romaanin innoittajana toimi Ateneumin näyttely vuonna 2012: taiteilijan omakuvan katse kertoi, että taiteilijalla on tarina kerrottavanaan. Teräs alkoi pohtia, minkälainen henkilö taulujen takana onkaan, ehkä kaikkea ei ole vielä kerrottu.

Muutama ruotsinkielinen haastattelukin on messuilla aina kiva kuunnella. Istahdin Edith Södergran -lavan edustalle kuuntelemaan Eva Frantzia, jonka dekkari Sininen huvila (Blå villan) on vastikään ilmestynyt myös suomeksi. Cozy crime -tyyliä edustava dekkari saattaisi olla jännäri minun makuuni, sillä en välitä suolenpätkistä ja muista raakuuksista.

Anneli Kannon sanavalmis esiintyminen ja Anna Kortelaisen lukemat otteet saivat innostumaan Kannon uutuudesta Lahtarit. En tiedä, miksi olen aiemmin sivuuttanut Kannon teokset, mutta nyt aion muuttaa kurssia tässä asiassa. Lahtarit sijoittuu vuoteen 1918, samoin sen sisarteos Veriruusut muutaman vuoden takaa. Molemmat on ehdottomasti luettava!

Ja sokerina pohjalla tietenkin kirjamessujen tähtivieras Dan Brown ja hänen uutuusteoksensa Alku. En ole lukenut vielä yhtäkään miljoonamyynteihin yltäneen kirjailijan teoksista, elokuvasovituksia olen toki nähnyt. Brownin esiintyminen tuhatpäiselle yleisölle oli erilainen, mieleenpainuva messukokemus. Aloitan kirjallisen tutustumiseni Browniin Alusta :)




Katse tulevaan


Ensi vuonna Helsingin Kirjamessut järjestetään 25.-28.10. Silloin messujen teemamaana on Yhdysvallat.

Messujen annista saan nyt nauttia pitkälle talveen ‒ niin paljon tuli tehtyä ostoksia, poimittua lukuvinkkejä ja varastoitua kuplivaa kirjailoa. 

Loppuun vielä kiitos kaikille tutuille, joihin törmäsin messuilla: kiitos kahvittelu-, viini- ja lounasseurasta ja juttutuokioista! 


* * *
Bloggaripassi messuille saatu järjestäjältä.

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Helsingin Kirjamessut: ennakkotunnelmia

Torstaina alkavilla Helsingin Kirjamessuilla teemana on 100-vuotisjuhliaan viettävä Suomi. Lukuisten kotimaisten kirjailijoiden lisäksi messuille on tulossa yli 40 kirjailijaa ulkomailta. Ohjelmaa on ennätyspaljon: neljässä päivässä messuilla nähdään yli 1000 ohjelmanumeroa, jotka toteutuvat yli 1500 esiintyjän voimin.





Ohjelmalehti on tänä vuonna melkoinen runsaudensarvi! Tapahtumia selaillessa saattaa iskeä ahdistus: miten löydän kaiken keskeltä juuri minua kiinnostavaa ohjelmaa? Torjun ahdistusta ja minimoin tulevan messuähkyn tutkailemalla ohjelmaa tarkasti etukäteen, poimimalla sieltä ne kaikkein mielenkiintoisimmat esiintyjät ja suunnittelemalla päivien kulkua.

Ohjelman puolesta voisin viettää neljä päivää messuhalleissa aamusta iltaan vaikka ihan joka päivä, mutta se tuskin on järkevää. Tiedän, että se olisi minulle liikaa. Teinkin tärppilistan, jossa jokaiselta päivältä on mukana neljä mielestäni mielenkiintoisinta esiintyjää tai ohjelmakokonaisuutta. Panostan näihin tärppeihin ja lisäksi haahuilen antikvaarisella osastolla, metsästän tarjouksia ja varmasti pysähdyn kuuntelemaan muitakin kiinnostavia keskusteluja eli lepuuttelemaan jalkojani...




Täytyy mainita myös teidän lukijoiden esiin nostama messuohjelma. Alkuviikon ajan täällä blogissa ja Kirjakimaran somekanavissa oli käynnissä arvonta, jonka voittaja sai kaksi pääsylippua messuille. Pyysin osallistujia kertomaan, kuka on heidän mielestään mielenkiintoisin messuesiintyjä. Eniten mainintoja sai Selja Ahava. Bloggasin Ahavan uutuusromaanista Ennen kuin mieheni katoaa aiemmin syksyllä ja voin suositella kirjaa lämpimästi. Ja mikäli halajaa nähdä Ahavan messuilla, kannattaa suunnata Mika Waltari -lavalle perjantaina klo 12.30 tai Akateemisen Kohtaamispaikalle (6d50) sunnuntaina klo 15.30.

Mutta nyt ohjelmapoimintani lyhyiden perustelujen kera:

Torstai


Laura Gustafsson: Pohja
13.00‒13.30 Minna Canth
Sain juuri luettua tämän huikean suoran ja ravistelevan kirjan. 
Pakko kuulla kirjailijan ajatuksia tästä!

Heidi Köngäs: Sandra
13.30‒14.00 Eino Leino
Luin Sandran yöunien kustannuksella loppuun alkuviikosta ja vaikutuin.
En olekaan ennen nähnyt Köngäksen haastatteluja, 
senkin vuoksi kiinnostaa.

Haudattu jättiläinen
14.00‒14.30 Mika Waltari
Suomentaja Helene Bützow kertoo tuoreimmasta 
Ishiguro-suomennoksesta. 
Kääntäjien työstä on aina kiehtovaa kuulla. 

Elisabeth Åsbrink: 1947
19.30‒20.00 Edith Södergran
Ruotsalainen Åsbrink kertoo kirjastaan, joka ilmestyi 
vastikään myös suomeksi. 1947 tarjoaa erilaisen lähestymistavan 
maailmanhistoriaan, käänteitä tarkastellaan yhden vuoden kautta. 
Kirjavinkin poimin alkujaan Sivumennen-kirjapodcastista.  


Perjantai


Kirjailijana 80-luvulta nykypäivään
11.00‒11.30 Aleksis Kivi
Ikisuosikkini Rosa Liksom ja minulle uusi tuttavuus Kjell Westö 
keskustelevat kirjallisuuden ja maailman muutoksesta. 

Virginia Woolf: päiväkirjat 1‒5
13.00‒13.30 Mika Waltari
Päiväkirjojen suomentaja Ville-Juhani Sutinen avaa 
käännösurakkaansa. Woolf kiinnostaa kovasti.

Yhä katselen pilviä ‒ Elvi Sinervon elämä
15.30‒16.00 Minna Canth
Runoilija Sinervosta kirjan kirjoittanut historioitsija Jaana Torninoja-Latola 
on myös kirjabloggaaja! Kirja odottelee lukuvuoroaan yöpöydälläni, 
kiva päästä kuulemaan Jaanan ajatuksia kirjasta, sen kirjoittamisesta ja Sinervosta. 

 Toinen Tuntematon
16.30‒17.00 Minna Canth
Anna Kortelainen haastattelee Hanna Weseliusta, Antti Heikkistä 
ja Laura Gustafssonia, jotka ovat osallistuneet novellikokoelman kirjoittamiseen. 
Novelleissa Tuntemattoman naishahmot saavat syvemmät tarinat.


Lauantai


Suomalaisen runon ääni
11.30‒12.30 Aleksis Kivi
Anna Kortelainen haastattelee Jenni Haukiota, Anja Salokannelta 
ja Vilja-Tuulia Huotarista. Puhetta mm. nykyrunoudesta ja klassikoista.

Dan Brown: Alku
14.00‒15.00 Sali 101
Kun kirjallisuuden supertähti saapuu Suomeen, niin täytyyhän 
häntä mennä kuuntelemaan! Yhtään kirjaa en vielä ole 
Brownilta lukenut, elokuvaversioita olen kyllä nähnyt. 
Tilaisuuteen oli ennakkoilmoittautuminen, ja se on jo täynnä ‒ jos mielit mukaan, 
niin voit kysellä peruutuspaikkoja paikan päällä ennen tilaisuuden alkua.

Kirjailijahaastattelu: Kathrin Schmidt
17.30‒18.00 Kullervo
Saksalainen Schmidt kertoo uusimmasta kirjastaan Kapoks Schwestern 
ja lukee otteita kirjasta. Mainio tilaisuus verestää hieman saksan taitoja! 
Bloggasin Schmidtin kirjasta Et sinä kuole jokunen vuosi sitten. 

Taiteilijat romaanihahmoina
18.30‒19.00 Kirjakahvila
Joel Haahtela, Venla Hiidensalo ja Kati Tervo 
ovat Anna Kortelaisen haastateltavina. Kaikilta on ilmestynyt 
taiteilija-aiheinen romaani: Tervosta bloggasinkin jo
Haahtela ja Hiidensalo ovat luettavien listalla.

Sunnuntai


Runosunnuntai
10.00–18.00 Olohuone
Monenlaista runo-ohjelmaa koko päivän: aamulla runousaamiainen, 
jota seuraa runononstop, runokeskusteluja ja haastetteluja. 
Täällä kannattaa piipahtaa sopivassa välissä!

Cozy Crime i Svenskfinland
13.30–14.00 Edith Södergran
Cozy crime -ilmiöstä ja uudesta kirjastaan (suom. Sininen huvila) 
kertomassa suomenruotsalainen Eva Frantz.

Pohjoismaisen proosan parhaat
14.30–15.00 Minna Canth
Lavalla Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkintoehdokkaita
mukana mm. Laura Lindstedt.

HS Esikoiset lavalla
15.00–16.00 Aleksis Kivi
Suvi Ahola, Arla Kanerva ja Antti Majander haastattelevat Hesarin esikoiskirjakisassa 
finaaliin päässeitä. On aina yhtä kutkuttavaa kuulla, ketkä ylsivät 
finaalikymmenikköön. Valinnanvaraa kun tänäkin vuonna on.


Bonusvinkki


Lukupiirit
Kirjamessujen lukupiirissä paikalla on kirjailija, etukäteen valitun lukupiirin 
jäsenet ja yleisöä. Lukupiiriläiset ovat lukeneet kirjan etukäteen ja keskustelevat 
kirjasta ja lukukokemuksestaan kirjailijan kanssa, ja yleisökin voi osallistua. 

Lukupiirit aikatauluineen löytyvät täältä ja mukaan voi ilmoittautua täällä
Kjell Westö -lukupiiri on täynnä, muissa on ainakin vielä tänään keskiviikkona tilaa. 
Myös paikan päällä voi kysellä vapaita paikkoja. 

Turun messuilla osallistuin kahteen lukupiiriin, ja sen kokemuksen perusteella sanoisin, 
että tilaisuus voi olla antoisa on sitten lukenut käsiteltävän kirjan tai ei. 





Raportoin tunnelmista messuilla blogin Instagram-tilille (@kirjakimara) pitkin viikonloppua. Kattavampaa messuraporttia tänne blogiin on luvassa alkuviikosta messujen jälkeen. Hauskaa messuviikonloppua kaikille!


* * *
Olen menossa messuille bloggaajana, eli sain järjestäjältä bloggaajapassin ja kaksi lukijoille arvottavaa pääsylippua. 

maanantai 23. lokakuuta 2017

Helsingin Kirjamessut: lippuarvonta

Helsingin Kirjamessuihin on enää kolme yötä! Luvassa on jälleen neljä päivää huikean mielenkiintoista ohjelmaa: on keskusteluja, haastatteluja, kirjaesittelyjä ja lukupiirejä. On kotimaisia kirjailijoita ja vieraita ulkomailta, on tunnelmallinen antikvaarinen puoli ja houkuttelevia messutarjouksia. Esiintyjiä on tänä vuonna messuilla 1200!




Julkaisen tärppini messuohjelmasta vielä ennen messuja, mutta nyt on lippuarvonnan aika. Olen messuilla mukana bloggaajana ja oman bloggaajapassini lisäksi sain kaksi lippua arvottavaksi Kirjakimaran lukijoille. Liput ovat tällä kertaa pdf-lippuja, joten ne ehtivät hyvin perille, vaikka messujen alkuun on enää muutama päivä.

Näin osallistut arvontaan: kommentoi tätä tekstiä ja kerro kommentissasi, kuka on mielestäsi mielenkiintoisin esiintyjä tai mikä on kiinnostavin osasto tulevilla Helsingin Kirjamessuilla. Kirjoita kommenttiin myös sähköpostiosoitteesi (tai muu yhteystieto), jotta saan voittajaan pikaisesti yhteyttä arvonnan päätyttyä.

Vastausaikaa on keskiviikkoon 25.10. klo 12 asti.
Tuolloin arvon lippupaketin (2 kpl messulippuja) kaikkien messutärppinsä jakoon laittaneiden kesken ja lähetän pdf-liput sähköpostilla voittajalle. Jos voittaja on vastannut Facebookissa tai Instagramissa, otan yhteyttä yksityisviestillä.

Kirjamessut ovat auki tänä vuonna torstaista lauantaihin  klo 10–20 ja sunnuntaina klo 10–18. Yhden lipun arvo on 16 €. Samaan aikaan Messukeskuksessa on myös Viini ja Ruoka 2017-messut. Kaikille messuille pääsee samalla lipulla.

Onnea kaikille arvontaan osallistuville!

//Edit 25.10.: Arvonta on suoritettu, ja voittajalle on ilmoitettu voitosta. Voittaja löytyi tällä kertaa Instagramissa vastanneiden joukosta.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...