tiistai 30. heinäkuuta 2013

Haruki Murakami x 3

Kirjoitan yleensä kussakin blogipostauksessa yhdestä kirjasta, jos mukaan ei lasketa lukumaratoneja ja kuukausikoosteita. Tähän tekstiin olen nyt poikkeuksellisesti koonnut lyhyesti ajatuksiani kolmesta Haruki Murakamin kirjasta, jotka olen lukenut vastikään.

Kiinnostuin Murakamin teoksista, kun kirjoitin hänestä töissä kirjailijaesittelyn. Ennen näitä alla esiteltäviä kirjoja olin lukenut Murakamin omaelämäkerrallisen Mistä puhun kun puhun juoksemisesta. Kirjailijaesittelyä varten selailin Murakamin suomeksi ilmestyneitä kirjoja ja päätin sitten lainata useamman romaanin kesälomaksi, koska voisihan niitä vähän lueskella. Aloitin Norwegian Woodilla, ja se oli menoa…

Haruki Murakami: Norwegian Wood (1987)

Alkuteos: Noruwei no mori.
Suomennettu englanninkielisestä käännöksestä Norwegian Wood.
Suomentaja: Aleksi Milonoff (2012).
Kustantaja: Tammi.
Sivumäärä: 437.
Oma arvio: 4/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Päällyksen valokuva:
Tran Anh Hungin elokuvasta Norwegian Wood
Ennakkoluulojeni ohjaamana epäilin Murakamin tekstin olevan jotenkin vaikeaa ja hidaslukuista. Tiedä sitten, johtuivatko olettamukseni Nobel-voittajaveikkauksista vai mistä, mutta ne kumoutuivat pian. Norwegian Wood oli minulle varsinainen lukusukkula eli kirja, jonka sivujen kääntämistä en vain voinut lopettaa.

Toru Watanabe muistelee opiskeluaikojaan 1960-luvun lopun Tokiossa. Torun opiskeluvuosiin mahtuu opiskelijamellakoita, värikästä asuntolaelämää ja erikoisia ihmissuhteita. Tarina vilisee viittauksia musiikkiin ja kirjallisuuteen. Akustinen kitara soi, ja Toru on töissä levykaupassa. Nuoruuteen kuuluu seksuaalisia kokeiluja ja se, että joidenkin mieli horjuu. Ystävyys ja rakkaus nousevat merkittävimmiksi.

* * *
Jos lukee samoja kirjoja kuin muut, ajattelee niin kuin muut. Niin tekevät vain moukat ja vetelykset.
* * *
Asia on sitten sillä selvä. En usko enää mihinkään hemmetin vallankumoukseen. Uskon vain rakkauteen.

* * *

 Haruki Murakami: Suuri lammasseikkailu (1982)

Alkuteos: Hitsuji o meguru bõken.
Suomennettu englanninkielisestä käännöksestä A Wild Sheep Chase.
Suomentaja: Leena Tamminen (1993).
Kustantaja: Tammi.
Sivumäärä: 351.
Oma arvio: 5/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.


Huikean Norwegian Woodin jälkeen aloitin Suuren lammasseikkailun hieman epäillen: olinko pitänyt Norwegian Woodista vain siksi, että se on luonnehdintojen mukaan Murakamin realistisin teos? Miten fantasialla höystetty maaginen realisimi iskisi minuun?

Lammasseikkailu veti minut absurdiin maailmaansa niin syvälle, että haltioiduin. Juoni sai minut koukkuun heti kirjan alussa. Kirjassa esiteltävä absurdi todellisuus on niin hullunkurinen, että lukija on pakko antaa periksi. Tarinassa esiintyvät esimerkiksi nainen, jolla on maailman kauneimmat korvat, ja salaperäinen lammas, jonka etsimisestä lammasseikkailussa on kyse. Tapahtumia ei voi selittää järjellä, joten ei auta kuin antaa tarinan viedä.

Jälleen toistuivat akustinen kitara, vuoristo, talven voima, seksuaaliset kokeilut, viittaukset musiikkiin ja kirjallisuuteen ja monet muut ensimmäisessä Murakamissani tutuksi tulleet piirteet.

* * *

On olemassa vertauskuvallisia unia – unia jotka esittävät jotakin todellisuutta. 
Sitten on olemassa vertauskuvallisia todellisuuksia – todellisuuksia jotka esittävät jotakin unta.


 * * *

Haruki Murakami: Kafka rannalla (2002)

Alkuteos: Umibe no Kafuka.
Suomennettu englanninkielisestä käännöksestä Kafka on the Shore.
Suomentaja: Juhani Lindholm (2009).
Kustantaja: Tammi.
Sivumäärä: 639.
Oma arvio: 4½/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Päällys: Kazuko Otsuka
Kafka rannalla oli Suuren lammasseikkailun tavoin todella erikoinen kirja. Maailma, johon kirja lukijan vie, ei taaskaan ole järjellä selitettävissä. Taivaalta satavat kalat, puhuvat eläimet ja rinnakkaistodellisuudet pistivät tämän fantasiaa vierastavan lukijan aluksi koville, mutta lopulta nautin lukemastani.

Lukijalle esitellään vuorotellen palasia kolmesta erilaisesta tarinasta, joiden osaset alkavat vähitellen lähentyä toisiaan. Lukijan täytyy sietää epävarmuutta ja salaperäisyyttä melko kauan, mutta se kannattaa. Yllätyksiä ja hämäriä käänteitä tässä yli 600-sivuisessa siis piisaa.

Kuten Suuri lammasseikkailu, myös Kafka rannalla on eräänlainen absurdi seikkailuromaani. Tai pikemminkin etsintäromaani, sillä omalaatuiset henkilöt etsivät jotakin, vaikka eivät aina aivan itsekään tiedä, mitä ollaan hakemassa. Unet ja mytologiat sekoittuvat todellisuuteen, jonka todenmukaisuudesta ei siitäkään voi aina tietää.

Sen tarkemmin en halua juonesta laverrella. Liikaa paljastamatta voinen todeta, että oli mielenkiintoista, kuinka päähenkilö, 15-vuotias Kafka, löytää suojapaikan yleisestä kirjastosta. Siellä hän kohtaa erikoisen kirjastonhoitajan ja -johtajan, joiden rooli nuoren miehen elämässä toi etäisesti mieleeni Irvingin Minä olen monta. Irvingilläkin nuoren miehen elämän käännekohtia oli tutustuminen neiti Frostiin, varsin omalaatuiseen kirjastonhoitajaan. (Ja nyt taas muistan, etten ole vieläkään kirjoittanut tuosta Irvingistä, vaikka luin sen jo huhtikuussa.)

Kirjan runsaus tuntui helpoimmin hallittavalta, kun sitä luki ripeään tahtiin. Seksi sekä kirjallisuus- ja musiikkiviittaukset alkavat tuntua peruskauralta Murakamille.


* * *

Nämä edellä esitellyt Murakamit saivat aikaan sellaista Murakami-maniaa, että minun on saatava loputkin suomennetut Murakamit käsiini ja pian! Onneksi syntymäpäivän lahjapaketista paljastui 1Q84, joten seuraavaksi saan nauttia lähes 800 sivusta Murakamia. Sen jälkeen vuoron saa Sputnik-rakastettuni.

On vähän hullunkurista, että tunnen löytäneeni uuden lempikirjailijan ja sitten tungen ajatukseni kolmesta kirjasta yhteen tekstiin. Koin tämän vaihtoehdon hyväksi siksi, että todella hyvistä kirjoista kirjoittaminen tuntuu monesti niin vaikealta. Kirja on niin hyvä, että en keksi siitä tarpeeksi hyvää sanottavaa. Kehusanat kuulostavat latteilta. Joten näin siis tällä kertaa – ehkä seuraavat Murakamini saavat aivan omat postauksensa.

12 kommenttia:

  1. Suurta lammasseikkailua en ole lukenut, mutta mielenkiintoista huomata, että pidit kirjasta eniten, koska olen lukenut siitä lähinnä pettyneitä arvosteluja.

    Norwegian Wood ihastutti jo, mutta minun sydämeeni Murakami pääsi pysyvästi 1Q84:n lukemisen jälkeen. Syksyllä on vielä luettava se kolmas osa, ja odotan lukuelämystä suuresti. Kafkastakin pidin, mutta en niin paljon kuin lempi-Murakamistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ehtinyt ja jaksanut mökillä perehtyä juurikaan muiden arvioihin Murakamin kirjoista, joten en tiennytkään sen kehnoista arvioista. Pöh! Minuun kirja kolahti niin, ettei aikoihin mikään ole vaikuttanut samoin.

      Poista
  2. Peukutan suuresti Murakami-innostustasi. :) Minäkin ihastuin hänen tuotantoonsa oitis. Kafka rannalla on suurin suosikkini, sen jälkeen 1Q84 tai Norwegian Wood. Lammasseikkailu sai minut ymmälleni, mutta nautin kirjasta. Sputnik rakastettuni on jotenkin väliteos minulle, vaikka moni on rakastanut sitä. Juoksukirja pitää vielä lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1Q84 on nyt hyvässä vauhdissa: en millään malttaisi tehdä muuta kuin lukea sitä! Ja toisaalta en haluaisi sen loppuvan koskaan. Onneksi on jatkoa vielä luvassa :)

      Poista
  3. Oi, Norwegian wood, 1Q84 ja Kafka rannalla <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mainiota, että Murakami-faneja on monia :)

      Poista
  4. Olen tänä vuonna löytänyt Murakamin, tähän mennessä olen lukenut Norwegian Woodin sekä Sputnik -rakastettuni. IQ84 polttelee pahasti! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ihanaa löytää uusia lempikirjailijoita! Murakamin kirjat polttelevat minulla niin kuumasti, että on saatava lukea ne kaikki ennen kuin voin harkitakaan muuta :)

      Poista
  5. Tiukka Murakami-paketti! Olen huomannut saman: parhaista kirjoista on kaikista vaikein kirjoittaa. Tuntuu, että sanat eivät yksinkertaisesti riitä.

    Luin juuri Sputnikin, mutta postaus on tekemättä. Norwegian wood oli hyvä, muttei vielä vakuuttanut Nobel-tasosta. Ehkäpä Suuri lammasseikkailu ja 1Q84 ja Kafka rannalla sen tekevät. Ihanaa, että on vielä hyviä kirjoja lukematta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, melko runsas postaus tuli Murakamista, ei ehkä sieltä lukijaystävällisimmästä päästä... oli vaan pakko saada jotakin pian raapustettua näistä kirjoista, etteivät jää roikkumaan.

      Tuo Nobel-kysymys on hankala: en oikein osaa sanoa siihen juuta enkä jaata.

      Poista
  6. Mina olen lukenut Murakamilta vain Sputnik-rakastettuni, mutta pidin siita paljon. Lammasseikkailu loytyy omasta hyllysta ja hauskaa, etta olet pitanyt siita kovasti. Kuten Annami totesi, niin itsekin lukenut siita vahiten ihastuneita arvioita. Norwegian Woodia odotan kovasti !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että pidit Sputnikista, se pääsee minulla lukuun heti 1Q84:n jälkeen. Lammasseikkailu oli niin outo, sympaattinen ja koetteleva, että en voinut kuin ihastua!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...