sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Han Kang: Vegetaristi (2007)

Kansi: Christopher Brand.

Suom. Sari Karhulahti (2017).
Alkuteos: The Vegetarian.
Kustantaja: Gummerus.
Sivumäärä: 230.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
Oma arvioni: 3/5.

Viime vuoden Booker-voittaja Vegetaristi herätti huomioni aiheensa ja saamiensa arvioiden vuoksi. Aloin lukea teosta viime syksynä englanniksi, mutta jätin urakan kesken, kun huomasin, että kirja ilmestyy suomeksi tänä keväänä. Sari Karhulahti on suomentanut eteläkorealaisen Han Kangin romaanin englanninnoksesta.

Vegetaristi kertoo korealaisesta naisesta nimeltä Yeong-hye, joka päättää ahdistavien painajaisten vuoksi luopua lihan syömisestä. Liha on niin keskeinen osa korealaista keittiötä, että läheiset eivät voi käsittää Yeong-hyen päätöstä. Eihän ilman lihaa voi elää?

Kirja ei ole kertomus kasvissyönnistä, vaikka päähenkilö luopuu kaikesta eläinperäisestä ruokavaliossaan. Vegetarismia keskeisemmäksi nousee naisen oikeus omaan ruumiiseensa ja mielenterveyden horjuminen. Yeong-hye alkaa muistuttaa kasvia ja luulee lopulta selviävänsä pelkällä vedellä kasvien tavoin.

Vaikka Yeong-hye pitää päänsä ympäristön painostuksesta ja hurjista seuraamuksista huolimatta, hän ei itse pääse kertomaan vaiheistaan. Kirja koostuu kolmesta osasta, joissa jokaisessa eri kertoja valottaa suhdettaan Yeong-hyeen. Äänessä ovat vuorollaan aviomies, lanko ja sisar. Perheenjäsenten silmissä radikaali päätös vaikuttaa heidänkin elämään, jokaisen tavallaan.

Tunnelmaltaan romaani on tummanpuhuva. Jotkin kohtaukset ovat inhorealistisia: Han Kang kuvaa esimerkiksi pakkosyöttämistä, raiskauksen ja itsemurhayrityksen. Jouduin pitämään lukutaukoa jo ensimmäisen osan luettuani, koska lukeminen ahdisti. Mitä pidemmälle kirjaa luin, sitä enemmän hämmennyin, sillä Han Kang vie tarinaa koko ajan oudommaksi. Hämmennyksen lisäksi Vegetaristi kiehtoo omalaatuisuudellaan ja hurmaa kielellään. Se on hyvin ruumiillinen ja paikoin maalauksellinen.

Vegetaristista lisää esimerkiksi näissä blogeissa: Lumiomena, Tuijata, Yöpöydän kirjat, Kirsin Book Club, Luettua elämää.

6 kommenttia:

  1. Minä en ahdistunut tästä. Jopa toivon ahdistuvani enemmän, mutta tämä ei mennyt ihon alle. Hieno se oli joka tapauksessa, taidetta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, miksi kirjan ensimmäinen osa sai minussa sellaisen reaktion aikaan, että mietin tovin, jatkanko loppuun asti. Joskus niin vain käy. Jonakin toisena hetkenä olisin voinut lukaista tämän ilman sen suurempia ongelmia.

      Poista
  2. Tykkäsin hurjasti. Unenomaisuudessaan erittäin vahva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, vahva ja omalaatuinen. Lukuhetkeni tälle kirjalle ei tainnut olla se paras mahdollinen, jossakin toisessa tilanteessa olisin voinut nähdä selkeämmin tämän hyvyyden.

      Poista
  3. Aika monta kirjaa lukeneena olen huomannut tiettyjä yhtäläisyyksiä kirjoissa ja ainakin raiskaus ja itsemurhayritys ovat aika korkealla listassa, niitä siis on kirjoissa paljon. Ainakin yrityksiä.
    Tämä kirja on kuitenkin lukulistalla.
    Kiitos hyvästä postauksesta ja mukavaa vappupäivää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä niitä riittää. Aina nämä kuvaukset eivät minullakaan tule niin lähelle ja aiheuta sellaisia reaktioita kuin Han Kangin kohdalla kävi. Jotenkin koin tässä nuo kohtaukset niin viiltävinä ja fyysisinä, että puistatti. En ole mielestäni lukijana kovin herkkä, mutta välillä vihloo.

      Aurinkoista vappupäivän iltaa sinullekin! Mielenkiintoisia lukuhetkiä Vegetaristin parissa sitten kun siihen tartut :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...